Artikkelin Lahjoita tarina Kirjan ja ruusun päivänä kommentit

Kirjoittaja: Anne Seppänen

Anne Seppänen — Tue, 01 May 2018 09:12:47 +0000

Tuttavani, suosittu dekkarikirjailija kirjoitti minut mukaan kirjaansa. Hahmoni osoittautui varsinainaiseksi pelastavaksi enkeliksi. Teoksessa poliisit puhuivat tapuksesta keskenään seuraavaa: ”Joku nainen. Se lähti aamupäivällä sieneen Makkarajärven maastoon. Mies hoippui tuolta alikulkutunnelista vastaan. Se huitoi ja heilui ja mongersi jotain siansaksaa. Nainen pelästyi ja lähti juoksujalkaa paikalta. Parin tunnin päästä se tuli samaa reittiä takaisin täyden sienikorin kanssa. Mies makasi edelleen samassa paikassa ja samassa asennossa. silloin nainen ajatteli että kaverilla saattaaolla jotain tulehduksen tyyppistä. Se meni kotiinsa ja soitti sieltä hätäkeskusnumeroon.

Kirjoittaja: E. E. Leivo

E. E. Leivo — Fri, 27 Apr 2018 21:10:08 +0000

Tärkein kirjani on enoltani 7-vuotiaana saamani paksu, lukollinen päiväkirja. Runoja kirjoittava ja iskelmiä sanoittava enoni johdatti näin minutkin kertaheitolla kirjoittamisen maailmaan. Ihmettelin kyllä ensin, mitä minun oikein kuuluu väkertää tuohon kankaalla päällystettyyn, juhlalliselta näyttävään opukseen, kunnes isosisko selvitti minulle päiväkirjan ideaa. Siitä lähtien olen kirjoittanut. Mutta mikäli päiväkirjaa ei laskettaisi tässä kilpailussa, niin sitten kyllä isosedältäni saamani Montgomeryn Pieni runotyttö -kirjat ovat tärkeimmät, samasta syystä. Vaikka minusta ei tullutkaan runoilijaa, niin muutoin Emilia oli monesti esikuvana.

Kirjoittaja: Pirkko Jurvelin

Pirkko Jurvelin — Thu, 26 Apr 2018 15:26:27 +0000

Olin kirjojjen suurkuluttaja lapsena ja varhaisnuorena. Joka ikinen syntymä- ja nimipäivänä sain samanlaisen lahjan: kirjan ja ison suklaalevyn. Ah, onnea! Tuohon aikaan lempikirjailijani oli Enid Blyton, ja Viisikko-kirjan saaminen oli ihanaa! Onnekseni Blyton oli varsin tuottelias kirjailija.

Kirjoittaja: Anna Kaija

Anna Kaija — Thu, 26 Apr 2018 14:52:46 +0000

Viisikko-sarjan kirjat olivat lapsuuteni suosikkeja, joita lainasin kirjastosta yhä uudestaan, kunnes isoisäni päätti hankkia ne minulle omaksi. Hänen ansiostaan pääsen viisikon kanssa seikkailemaan koska tahansa, joten kirjat ovat jääneet mieleen erityisinä.

Kirjoittaja: Eeva-Maria Korhonen-Jokinen

Eeva-Maria Korhonen-Jokinen — Thu, 26 Apr 2018 04:58:38 +0000

Sain mieheltäni joululahjaksi Miina Savolaisen kirjan Maailman kaunein tyttö muutama vuosi sitten. Aika oli itselleni henkisesti raskasta, joten voimauttava kirja oli ihana lahja. Lisäksi sain siitä innostusta ja innoketta valokuvaamiseen, jota harrastan. Kieja on kaikin puolin kaunis, mukava käsitellä ja ilo silmille.

Kirjoittaja: Rami Laine

Rami Laine — Wed, 25 Apr 2018 19:42:37 +0000

Ronja Ryövärintytär oli lapsena saatu lahja ja se näytti minulle minkälainen metsä on niille, jotka uskovat ja näkevät pintaa syvemmälle tässä maailmassa. Juuri tätä kykyä käytän nykyään omissa kirjoituksissani runoilijana. Kiehtova kirja on edelleen ja tarinassa on monikerroksellisuutta, sillä onhan se osoitus myös tosi ystävyyden ja rakkauden ylitsevuotavasta voimasta. Tarina kuin lasten oma Romeo ja Julia.

Kirjoittaja: Antero Säkkinen

Antero Säkkinen — Wed, 25 Apr 2018 18:35:43 +0000

Kirja on nimeltään Pandektes ,eli Antiokoksen tiivistelmä raamatusta 600-luvulta.

Kirjoittaja: Niskala Lea Tuulikki

Niskala Lea Tuulikki — Wed, 25 Apr 2018 13:08:47 +0000

Kalevala on ollut jostain syystä jo pienestä pitäen minulle hyvin merkityksellinen kirja. Keskikoulun ensimmäisellä luokalla sijoituin kolmanneksi lausuntakilpailussa 1960 ja siitä sain palkinnoksi Lasten Kultainen Kalevala nimisen kirjan, 3 osa Lemminkäisen seikkailut. Se on myös painettu vuonna 1960. Olin kouluaikana hyvin ilmeikkäästi ääneen lukeva oppilas ja luokkatoverit nauroivat minulle. Vähän se minua hävetti. Sain äidinkielestä hyvät arvosanat kuitenkin, joten taisin ihan oikeasti olla hauska. Tämän kirjan olen lukenut moneen kertaan ja siinä on ihastuttavia kuvia. Olen joutunut aina silloin tällöin esittämään runoja erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Kalevalaa olen myös joskus lueskellutkin ihan omaksi huvikseni. On hieno asia, että meillä on oma kansalliseeppos. Se on historiansa lisäksi suuri runouden aarrekirstu, josta voi poimia melkein mihin vain tilaisuuteen sopivan runon. Arvostan Kalevalaa suurena kansallisena teoksena. Minulle se ei kouluaikana ollut pakkopullaa, vaan seikkailukirja.

Kirjoittaja: Rami Juvonen

Rami Juvonen — Wed, 25 Apr 2018 11:23:13 +0000

Lloyd Alexanderin Taran Vaeltaja, koska se sai aikoinaan minut kiinnostumaan fantasiasta.

Kirjoittaja: Merja Jussila

Merja Jussila — Wed, 25 Apr 2018 08:14:35 +0000

Sain Astrid Lingrenin Peppi Pitkätossu -kirjan 7-vuotislahjaksi. Peppi seikkaili kirjan lisäksi tuolloin myös televisiosarjassa ja elokuvissa.
Peppi oli koulukäynnin aloittavalle lapselle hyvä esimerkki omatoimisesta lapsesta ja muiden mielipiteistä riippumattomasta oman tiensä kulkijasta. Peppi huomioi ystävänsä sekä puolusti heikompia, vaikka olikin räväkkäpuheinen ja teki monenlaisia, aikuisten kannalta ei aina niin mukavia, tempauksia. Hän toimi kuitenkin aina sydämensä mukaan eikä murehtinut liikoja.
Peppi Pitkätossu -kirja innosti minut tutustumaan myös muuhun Astrid Lindgrenin tuotantoon sekä moniin muihin kirjoihin. Kirjasto sai minusta tuolloin innokkaan asiakkaan. Lukemisesta, ja myöhemmin myös kirjoittamisesta, tuli sen myötä rakas harrastukseni.