Kirja on kunnianosoitus kaikille heille, joiden ansiosta saamme juhlia 100-vuotiasta itsenäistä Suomea vuonna 2017.
Mistä sait idean kirjaasi?
Kirja kertoo yhden perheen kohtalosta vuonna 1939. Ajatus sen kirjoittamisesta oli ollut mielessäni jo vuosia. Jouluna 2015 asia alkoi vaivata toden teolla. Oli tulossa Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Minulle tuli pakonomainen tarve saada tarina kirjaksi ja julkaistuksi nimenomaan tänä vuonna juhliessamme 100-vuotiasta isänmaatamme. Yhden perheen tapahtumia kuvatessani halusin samalla kunnioittaa niitä tuhansia perheitä, jotka joutuivat kokemaan samankaltaisia menetyksiä. Halusin antaa äänen sille urhealle sukupolvelle, joka puolusti ja rakensi maatamme.
Kirjasi on historiallinen romaani. Miten olet tehnyt taustatyön?
Kirjan 5-vuotias pikkupoika on nyt yli 80 vuotias. Häneltä ja hänen perheensä kotiarkistoista sain ratkaisevan tärkeitä tietoja. Tutkin myös Kansallisarkistossa olevia dokumentteja, mm. sotapäiväkirjoja sekä kirjan tapahtumapaikoista kertovia dokumentteja, kotiseutukuvauksia ja kartastoja. Romaani ei ole sotakirja muutamaa rintamatapahtumien kuvausta lukuun ottamatta, vaan kotirintaman ja siellä olleiden elämän kuvaus.
Olet julkaissut aiemman teoksesi ns. perinteisen kustantamon kautta – miksi päädyit julkaisemaan tämän kirjan omakustanteena?
Kirja kertoo setäni ja hänen perheensä tarinan. Alun perin tarkoitukseni oli tallentaa historiaa vain omalle suvulle, mutta, kuten yllä olen kuvannut, tuli tarve jakaa tarina muillekin. Onneksi tein niin, sillä olen jo saanut paljon kiittävää palautetta. Monet lukijat ovat kertoneet, että he ovat omissa perheissään kokeneet samanlaisia tunteita.
Timo Salonen
Hyvinkääläinen kirjailija Timo Salonen julkaisi ensimmäisen kirjansa "Noppo Blues" perinteisen kustantamon kautta. Romaaninsa "Jos" hän päätti julkaista omakustanteena.
Miten olet markkinoinut kirjaasi ja mikä on mielestäsi ollut tehokkainta?
Otin yhteyttä kotikuntani sanomalehteen. Kirja kuvaa elimäkeläisen perheen vaiheita. Lähetin siis kirjani tietyille kymenlaaksolaisille sanomalehdille. Samoin valikoin joitakin aikakauslehtiä. Kerroin kirjastani myös kirjastoille sekä määrätyille järjestöille ja yhdistyksille. Mielestäni tehokkainta markkinointia on kirjan esittely lehdissä.
Mitä neuvoja antaisit muille omakustannekirjailijoille?
Tärkeintä on ”valmiin” käsikirjoituksen kriittinen läpikäynti, tekstin karsinta ja tiivistäminen sekä selittelyn välttäminen. Tämän kirjani lopullinen teksti on neljäs versio. Joka versiossa tarina lyheni ja siitä karsiutui asioita, joita ei tarvitse sanoa, vaan joiden oivaltaminen jää lukijalle.
Omalle tekstille sokeutuu helposti. Siksi se kannattaa luetuttaa ulkopuolisella, joka lukee sen eri työstämisvaiheissa sekä kommentoi puolueettomasti ja rakentavasti.
Kirjailijan mottona voisi olla: vähemmän on enemmän.Osta kirja verkkokaupasta