Usein toisen ihmisen oppii tuntemaan kunnolla vasta odottamattomissa olosuhteissa. Arkisissa tilanteissa hektisesti toimiva henkilö voi onnettomuuden sattuessa olla itse rauhallisuus, itsekkääksi mielletty henkilö taas olla tukena, kun sitä eniten tarvitsee: arkirutiinien ulkopuoliset, yhtäkkiset tapahtumat voivat tuoda esiin yllättäviäkin puolia ihmisissä, kun tilanteeseen pitää reagoida suunnittelematta.
löydä henkilöhahmot, älä keksi
Kun kirjoitat romaania, tulee odottamattomia tilanteita vastaan useampiakin – ilman konflikteja ei synny koukuttavaa tarinaa. Kuinka hyvin sinun pitää tuntea henkilöhahmosi etukäteen? Kirjailijat kertovat usein, että he ovat itse yllättyneet luomistaan hahmoista tarinan edetessä. Quentin Tarantino esimerkiksi on kertonut säikähtäneensä, kun erään käsikirjoituksensa sisältämä henkilöhahmo veti yhtäkkiä aseen esiin – tätä hän ei ollut suunnitellut hahmolleen tarinan alussa. Voivatko tällaiset väittämät pitää paikkansa? Sekä tarinan henkilöhahmo että puukkohan syntyivät hänen omasta toimestaan.
Kuitenkin melkein jokainen, joka on luonut henkilöhahmoja tarinalleen, voi vahvistaa väittämän, että nämä eivät herää henkiin pakottamalla – vaan vasta kertomusta kirjoittaessa, tarinan ja tapahtumien edetessä; kun kirjailija löytää henkilöhahmonsa tarinasta näiden keksimisen sijaan. Niin kauan, kuin hahmo tuntuu kirjoittaessa tekaistulta eikä luonnolliselta osalta tarinaa, vaikuttaa hän myös lukijalle epäuskottavalta.
opi tuntemaan päähenkilösi
Inspiraation löytämiselle ei ole kirjoitettuja sääntöjä ja jokaisen kirjailijan on löydettävä omat keinonsa. Usein oman kirjoitusrutiinin löytäminen on kuin pyörällä ajo – kun sen kerran oppii, sen osaa. Joillekin paras tapa on tehdä etukäteen todella tarkka suunnitelma, toiset taas aloittavat ilman määränpäätä ja muokkaavat vapaan kirjoittamisen pohjalta syntyneen tarinan lopulliseen muotoonsa jälkikäteen.
Jos omaa tietä ei vielä ole löytynyt, on suosituksena miettiä ainakin hieman etukäteen tarinan päähenkilöitä ja heidän luonnettaan, ominaispiirteitään, taustaansa, henkilökohtaisia tietojaan sekä sitä, mitä motivaatioita henkilöhahmoilla voisi olla näiden tietojen perusteella. Sinun tulisi tietää suunnilleen, miten he ovat yhteydessä toisiinsa ja miten heidän keskinäinen vuorovaikutuksensa toimii. Henkilöhahmojen ominaisuudet ja yhteydet voi esimerkiksi selventää itselleen luomalla jokaiselle henkilölle oman tiedoston, johon voi kerätä kaikki oleelliset tiedot. Erityisen kätevää henkilöhahmojen tarkka kartoitus on tapahtumarikkaille tarinoille, jotka sisältävät monia eri henkilöhahmoja. Näin säilytät itse yleiskatsauksen ja tarina pysyy järjestyksenmukaisena. Älä kuitenkaan yritä täyttää näitä henkilötiedostoja etukäteen kokonaan, sillä kuten totesimme jo aiemmin, kasvavat henkilöhahmot tarinan mukana. Näin ollen tiedostoja kannattaa kartuttaa sen mukaan, kun tarina etenee: ajatukset, toiveet, teot ja luonteenpiirteet selviävät täysin vasta, kun olette viettäneet tarpeeksi aikaa yhdessä.
eri kertojaperspektiivien luonti
Tutustu henkilöhahmoisi ja harjoittele tilanteiden kuvailua eri perspektiiveistä tilannekuvauksella. Tuo yhteen kolme erilaista henkilöhahmoa konfliktissa – esimerkiksi autokolarissa parkkipaikalla. Miten tilanne kehittyy? Eskaloituuko se riitaan, ehkä jopa tappeluun? Kuvaile tilanne jokaisen henkilön perspektiivistä: kolme lyhyttä, noin sivun pituista minä-kertomusta, kolme temperamenttia, kolme eri maailmankuvaa. Näin voit harjoitella leikkisästi eri kertojaperspektiivejä ja henkilöhahmojesi havaintokykyjen rajoja.
uskottavuus on todenmukaisuutta tärkeämpää
Esikuvia mielenkiintoisia henkilöhahmoja varten löytyy ympäriltäsi pilvin pimein. Paras vaihtoehto ei ehkä ole kuvailla tuntemiasi ihmisiä yksityiskohtaisesti ja käyttää kopioita heistä kirjassasi. Voit kuitenkin huoletta lainata tuntemiesi ihmisten ominaisuuksia ja luoda näiden avulla kiehtovia henkilöhahmoja tarinallesi. Monelle kirjailijalle oikean elämän kohtaamiset ovat paras inspiraation lähde: lukemasi romaanin sankarin takana saattaa hyvinkin piillä kirjailijalle tärkeä henkilö tai mahdollisesti joku, jonka kirjailija on kohdannut sattumalta kauppareissulla. Olipa kyseessä läheinen tai tuntematon: kirjailijat keksivät henkilöhahmoja harvoin täysin tyhjästä, vaan käyttävät kokemuksiaan pohjana niiden luomisvaiheessa.
Tärkeää henkilöhahmoja luodessa on uskottavuuden säilyttäminen, eli toimintojen kuvailu niin, että ne sopivat loogisesti kerrontaan. Uskottavuus ei tässä yhteydessä välttämättä tarkoita samaa, kuin todenmukaisuus. Se, mitä hahmot osaavat tai eivät osaa – he voivat esimerkiksi lentää tai kävellä seinien läpi – riippuu täysin tarinasta ja henkilöhahmojen taustasta. Älä kuitenkaan anna heille epärealistisia ominaisuuksia, jos ne eivät sovellu sisältöön muuten. Yllä mainittu henkilötiedosto auttaa sinua välttämään hahmojen epäuskottavuutta.
kuvaile, älä kerro
Haluatko lukijan saavan lisätietoa hahmon ulkonäöstä? Vältä simppeleitä kuvailuja ja väittämiä kuten ”Liisa oli kuvankaunis” – tämä ei kerro lukijalle paljon mitään. Show, don´t tell kuuluu erään amerikkalaisen kirjoitusoppaan slogan: kuvaile, älä kerro. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi kuvailla Liisaa yksityiskohtaisesti ja kertoa hänen hiustenväristään, pituudestaan, muodoistaan tai vaatteistaan. Sido yksityiskohdat tarinaan sopivissa kohdissa ohimennen ja kuvaile esimerkiksi käden liike, tuoksu, ilmeet tiettyjen tilanteiden yhteydessä. Pienet yksityiskohdat ja ominaisuuksien kuvailu saavat lukijan tykästymään Liisaan ja luomaan hänestä oikeanlaisen mielikuvan itselleen.
Selaile muutamia lempikirjojasi ja huomaat, että yllättävän usein kirjailijat jättävät henkilöhahmojensa ulkonäön kuvailematta – mutta sinulla lukijana on silti tarkka mielikuva heidän ulkoisesta olemuksestaan. Voit myös kirjoittaa ylös muutamien päähenkilöiden ensimmäiset esiintymiset kirjassa nähdäksesi, miten vähän tilaa ja sanoja on käytetty suurempien kokonaisuuksien kuvailuun. Henkilöhahmojen kehitys seuraa samoja piirteitä, kuin yleisesti itse tarinan kehitys: luota lukijasi mielikuvitukseen ja kykyyn lukea rivien välistä.