Vakuuta lukijasi vahvalla taitolla

Kun lukija kiinnittää huomionsa kirjaan kirjakaupassa ja aukaisee sen tutkiakseen kirjan sisältöä, on ensisilmäys kirjan taittoon osa ostopäätöksen tekoa. Hyvin toteutettu taitto välittää kirjasta ammattimaisen ja tyylikkään vaikutelman ja on näin myös osa kirjan markkinointia. Omakustantaja voi toteuttaa käsikirjoituksen taiton itse tai antaa tehtävä ammattitaittajalle. Riippumatta siitä, kuka taiton lopullisesti toteuttaa, on kirjailijan hyvä tietää muutamia perusasioita taitosta ja siitä, mitä ammattimainen taitto oikeastaan pitää sisällään. Kirjailijana sinulla on varmasti jonkunlainen käsitys siitä, miltä haluat valmiin kirjasi näyttävän – ja jos päädyt antamaan käsikirjoituksen taiton ammattilaisen hoidettavaksi, voit kertoa toiveesi ja odotuksesi selkeästi näiden perustietojen avulla.

Juttelimme taittaja Paula Savolaisen kanssa kirjan taitosta, mitä sillä tarkoitetaan ja mitä vaihtoehtoja taiton toteutukseen on. Lisäsimme myös muutamia esimerkkejä hyvin taitetuista, BoD:n kautta julkaisuista teoksista, joista voit saada ideoita ja inspiraatiota oman kirjasi toteutukseen.

Mitä käsikirjoituksen taitolla tarkoitetaan?

Ammattimainen taitto luo yhtenäisen ja laadukkaan ilmeen kirjalle. Se tarjoaa helppolukuisen tekstin ja miellyttävän lukukokemuksen lukijalle. Yhtenäinen ilme ja laadukas taittotyö rakentuvat hallitusta tekstitaitosta, jonka perustana on miellyttävä ja helppolukuinen fontti, kohderyhmälle sopiva fontin koko ja rivinpituuteen ja kirjainmuotoon sopiva riviväli.

Kuten Paula Savolainen yllä olevan sitaatin mukaisesti kertoo, on taiton tarkoituksena luoda kirjalle sekä yhtenäinen että laadukas ulkoasu. Sellainen, joka antaa lukijalle kirjan sisältöä selatessaan myös mielikuvan laadukkaasta sisällöstä, joka kannattaa lukea. Hyvä taitto ei anna lukijalle mahdollisuutta edes miettiä taittoa, sillä kirjan selkeälukuisuus saa vain keskittymään itse sisältöön ulkoasun sijaan.

Miten aloitan taiton suunnittelun?

Taiton suunnittelun lähtökohdat antavat teksti, kirjan nimi ja kohderyhmä, eli kenelle kirja on tarkoitettu.

Käsikirjoituksen taittoon ei ole kiveen löytyjä sääntöjä, joita jokaisen kirjailijan tulisi oman kirjansa kohdalla noudattaa. Vaihtoehtoja taittoon on lukuisia ja myös omat ideat sekä luovuus ovat sallittuja, joidenkin teosten kohdalla jopa etuna. Useimmilla kirjallisuuden lajeilla on kuitenkin tyypillisiä piirteitä ja taittoon liittyviä seikkoja, jotka helpottavat lukukokemusta ja jotka siksi kannattaakin ottaa huomioon kirjan taittoa tehdessä.

Suunnittelun voi aloittaa miettimällä, mitä mielikuvia kirjan kansi tuo lukijalle mieleen ja mitä odotuksia lukijalla voisi tämän perusteella olla sisällön ulkoasusta. Esimerkiksi romaanin käteensä ottava lukija odottaa tiettyä kirjasinkokoa ja -tyyliä, ei suuria kirjaimia ja kuvia, kun taas tietokirjasta kiinnostuneen lukijan vakuuttaa varmimmin asiallisella, aiheeseen liittyvällä ja ammattimaisella sisällöllä. Taittoon vaikuttaa siis suuresti kirjallisuuden laji ja kohderyhmä eli se, kenelle kirjan sisältö on suunnattu.

Hyvä käytännön vinkki suunnittelulle on katsoa, miten muut saman kirjallisuudet lajin teokset on toteutettu. Kiertele kirjakaupassa tai valitse omasta kirjahyllystä löytyviä kirjoja. Katsele, tutki ja vertaile, minkälaisiin ratkaisuihin muut kirjailijat ovat päätyneet ja mieti, voisiko niistä käyttää elementtejä omaan kirjaasi. Mieti myös, minkälainen kirja on omasta mielestäsi selkeä ja helppo lukea ja käytä samaa tyyliä omassa kirjassasi.

Taittotyyli ja kirjasimet

Kirjallisuuden laji ratkaisee taiton tyylin ja lopullisen ilmeen.

Suunnitteluvaiheessa taittoon on haettu inspiraatiota ja ideoita oman kirjan pohjalta ja mahdollisesti myös vertailemalla muita saman aiheen teoksia. Taittovaiheessa pitää tehdä lopulliset päätökset ulkoasun suhteen ja vaihtoehtoja on monia. Lopullisesti ratkaisevaa valinnoissa on kirjallisuuden laji.

Leipäteksti

Yleisimmät fontit proosakirjallisuudessa ovat antiikvan eri tyypit jo niiden helppoluikuisuutensa vuoksi. Päätteet ikään kuin johdattavat silmää juohevasti kirjaimesta ja sanasta toiseen.

Kaunokirjallisia teoksia luetaan kerralla pidempiäkin aikoja, jolloin sekä kirjasimen että tekstin asettelun tulisi olla mahdollisimman selkeää ja helppolukuista. Romaaneissa käytetään yleisesti antiikva-kirjasintyyppejä, eli päätteellisiä kirjainmuotoja, kuten esimerkiksi Minion, Garamond tai Athelas. Arvokkuutta tekstille luodaan pienellä pistekoolla (10-11 pt) ja liian kapeita rivivälejä tulisi välttää. Runokirjoissa sivut jaotellaan runojen ja tekstirivit runojen säikeiden mukaan. Kirjasintyyliksi kannattaa valita päätteellinen kirjasinmuoto, mutta riippuen runouden tyylistä voi taitto olla myös taiteellinen tai leikkisä.

Myös sivun marginaalit ja muu tyhjä tila tekstin ympärillä antaa viitteen kirjallisuuden tyylistä. Esimerkiksi runokirjoissa tyhjä tila ikään kuin puhuu lukijalle omaa sanatonta viestiä, mutta tietokirjallisuudessa sillä on eri merkitys.

Sisämarginaali voi paksummissa kirjoissa olla hieman leveämpi, ettei osa tekstistä jää piiloon kirjan sisukseen. Ulkomarginaaleihin tulisi jättää sopivasti tilaa etenkin romaaneissa, jotta lukija voi pitää kirjaa auki normaalisti auki peittämättä tekstiä. Liian kapea marginaali sivun reunoissa antaa tekstistä sekavan vaikutelman ja sivu näyttää ahtaalta. Myös marginaalin määrittelyssä voit hyvin ottaa mallia omaa silmääsi miellyttävistä teoksista.

Lisätietoa typografiasta, sen tärkeydestä ja käyttömahdollisuuksista löytyy blogistamme.

Otsikot ja kappalejako

Otsikoinnilla jäsennetään tekstin sisältöä johdonmukaisesti keventäen kokonaisuutta. Otsikoinnin hierarkia ilmentää asiasisällön järjestystä ja tekee tekstistä sekä kiinnostavaa että helposti silmäiltävää.

Harvassa teoksessa teksti juoksee kannesta kanteen ilman minkäänlaista jaottelua. Sekä kaunokirjalliset teokset että tietokirjat sisältävät kappaleita, joiden tarkoituksena on jakaa teksti selkeisiin osioihin ja auttaa lukijaa hahmottamaan tarinan kulkua. Kaunokirjallisuudessa uusi kappale voi esimerkiksi alkaa, kun kertoja, paikka tai aika vaihtuvat tai kun halutaan lisätä jännitystä kerrontaan. Uusi kappale aloitetaan uudelta sivulta ja teksti voi alkaa suoraan leipätekstin kirjasintyylillä. Toinen vaihtoehto on käyttää ns. anfangia, jolloin uuden kappaleen ensimmäinen kirjan, lause tai ensimmäiset sanat ovat suuremmalla pistekoolla tai jopa suurilla kirjaimilla. Tietokirjat sisältävät usein sekä pää- että väliotsikoita, joiden avulla teksti voidaan laittaa järjestykseen ja myös helpottaa lukijaa tiedonhaussa. Jos kirja sisältää alaotsikoita, tulee liian monen eri kirjasinkoon käyttöä välttää: tämä aiheuttaa päinvastaisen reaktion eli antaa tekstikokonaisuudelle sekavan vaikutelman.

Kaunokirjallisissa teoksissa otsikot voivat olla koristeellisia ja jopa sisältää toistuvia elementtejä, kuten symboleja tai muotoja. Tärkeää on, että otsikot ovat yhtenäisiä ja selkeitä: niiden tulisi olla jokaisen kappaleen alussa samalla tavalla sijoitettuina, numeroituina tai ilman. Otsikkoa ei ole pakko nimetä, vaan voit lisätä myös esimerkiksi numeron tai jättää otsikoinnin kokonaan pois. Kaunokirjallisuudessa kappalejaon tarkoitus on ensi sijassa tekstin jakaminen johdonmukaisiin osioihin lukumukavuuden takaamiseksi. Tietokirjoissa otsikot taas auttavat tiedon löytämistä, joten otsikoiden lisääminen ja nimeäminen on suositeltavaa.

Alla näet esimerkkejä erilaisista taittotyyleistä. Voit suurentaa kuvia klikkaamalla niitä.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Kuvat luovat lisää kiinnostavuutta, tukevat tekstiä ja antavat sille lisäarvoa tai lisätietoa.

Kuvilla elävöitetään kirjan tekstiä ja niitä käytetään visuaalisena lisänä. Jos kyseessä ei ole puhdas kuvakirja, on kuvien tarkoitus tukea tekstin sanomaa tai painottaa tietyn tekstikohdan tärkeyttä. Tieto- ja opaskirjoissa kuvia käytetään usein havainnollistamiseen ja ohjeistukseen sekä erilaisten esimerkkien näyttämiseen mm. valokuvien ja kaavioiden muodossa. Lastenkirjoissa kuvat ovat osa tarinaa ja havainnollistavat usein vielä lukutaidottomalle ihmiselle, mistä tarina kertoo. Kuvat ovat lastenkirjoissa usein piirrettyjä tai maalattuja. Historiallisissa teoksissa, kuten muistelmissa ja historiikeissa, kuvat rikastuttavat tekstisisältöä ja päästävät lukijan kurkistamaan menneeseen aikaan.

Jos taittoon halutaan kuvia, on niiden laatu ratkaiseva. Kannattaa pohtia tarkkaan, millaista kuva-aineistoa teksti kaipaa ja onko aineisto tasalaatuista. Kuvankäsittelyllä voidaan toki tehdä ihmeitä, mutta esimerkiksi olematonta tarkkuutta ei niihin voida tehdä.

Tässä Paula tuo esille todella tärkeän aspektin, johon jokaisen kirjailijan tulisi kiinnittää huomiota. Jos kirjaan liitettävien kuvien laatu on huono, on parempi jättää kuvat kokonaan pois. Epäselvät kuvat antavat kirjasta epäammattimaisen vaikutelman ja kuten aiemmin mainittu, on kuvien tarkoitus tukea tarinaa – huonolaatuiset kuvat vaikuttavat päinvastoin. Vanhoja mustavalkoisia kuvia ei pysty edes parhailla kuvankäsittelyohjelmilla tarkentamaan, mutta historiallisissa teoksissa kuvien kautta onkin tarkoitus tuoda esille vanhaa aikaa. Tietokirjailijana haluat kuitenkin näyttää lukijalle, että olet alasi ammattimainen ja hyvälaatuiset kuvat alleviivaavat tätä vaikutelmaa.

Myös kuvien asettelussa tulisi pitää mielessä kirjan tyyli. Lastenkirjoissa kuvat ovat usein suuria ja selkeitä, jopa kokonaisen sivun tai aukeaman kokoisia. Tietokirjoissa taas käytetään harvoin aukeaman suuruisia kuvia, vaan kuvat lisätään asiatekstiä tukevina elementteinä pienemmässä koossa. Vaihtoehtoisesti tietokirjoihin voidaan lisät kuvagalleria kirjan keskelle. Riippumatta siitä, mihin kirjan kohtaan kuvat lisätään, niiden tulisi tietokirjoissa sisältää tarkentavat kuvatekstit, jotka selkeyttävät lukijalle, mihin aiheisiin kuvat liittyvät.

Alla olevissa esimerkeissä kuvia on lisätty keittokirjaan, lastenkirjaan ja historiikkiin onnistuneesti kuvailemaan joko kirjan sisältöä tai tunnelmaa. Voit suurentaa kuvia klikkaamallalla niitä.

Nimiösivut ja sisällysluettelo

Kirjan ensimmäiset sivut, eli nimiösivut, seuraavat ammattimaisesti toteutetuissa teoksissa samaa kaavaa. Voit valita kirjahyllystäsi ihan minkä tahansa teoksen ja huomaat, ettei leipäteksti koskaan ala heti ensimmäiseltä sivulta vaan alkuun on lisätty kirjaan ja sen julkaisuun liittyviä tietoja. Nimiösivut ovat numeroimattomia ja niille lisätään kirjailijan ja teoksen nimi sekä julkaisutiedot. Numerointi aloitetaan sivulta, jolta myös leipäteksti alkaa.

Jos kirjassa on sisällysluettelo, se lisätään yleensä kirjan alkuun julkaisutietojen jälkeiselle sivulle. Sisällysluetteloon lisätään kaikki kirjan sisältämät pääotsikot, joskus myös alaotsikot, ja ne auttavat lukijaa navigoimaan kirjan sisältöä. Tästä syystä sisällysluettelo on tärkeä varsinkin tietokirjoille. Romaaneissa sisällysluettelo ei ole välttämätön, mutta sen lisäys auttaa tietenkin lukijaa siirtymään haluamaansa kappaleeseen ja näyttää heti kirjan alkuun, mitä se pitää sisällään. Kirjan varsinainen leipäteksti alkaa sisällysluettelon jälkeen seuraavalta parittomalta sivulta, aukeaman oikealta puolelta.

Miten taitto tehdään?

Käsikirjoituksen taiton valmistukseen voi käyttää joko tavallista tekstinkäsittelyohjelmaa (esim. Word) tai ammattimaisia taitto-ohjelmia. Yleisin taittajien käyttämä ohjelma on Adobe InDesign, joka on tarkoitettu tekstien ja kuvien taittoon ja sisältää näin monipuolisia vaihtoehtoja sisältöjen asetteluun ja yhtenäistämiseen. Jokaiselle taitolle määritellään alussa tekstin kirjasimille ja taiton tyylille halutut asetukset, joita voidaan hyödyntää läpi koko taiton ja joiden avulla taataan lopullisen kirjan yhtenäinen ulkoasu. Myös Word-ohjelmassa on mahdollista lisätä tiettyjä valmiita asetuksia, mutta suurin osa taittotyöstä pitää tehdä manuaalisesti. Ohjeita tekstin taittoon Word-ohjelmalla löydät täältä.

Tarkistuslista taiton toteutukseen

• Valitse kirjasi aiheeseen sopiva kirjasin, kirjasimen koko sekä sana- ja rivivälit. Esimerkkejä ja inspiraatiota löydät muista saman kirjallisuuden lajin teoksista.
• Valitse otsikon kirjasin sekä koko ja määritä mahdollisten alaotsikoiden koot niin, että ne ovat pääotsikkoa pienemmät.
• Aseta kirjan sivujen jokaiseen reunaan marginaalit.
• Lisää kirjasi nimiösivut: julkaisutiedot, kirjasi tiedot ja mahdollinen omistuskirjoitus.
• Tarkista kuviesi laatu ja muokkaa niitä tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan. Suunnittele, mihin tekstikohtiin kuvat lisätään ja huolehdi siitä, että niiden sijoitustyyli on yhtenäinen.
• Päivitä lopuksi sisällysluettelon tiedot, jotta sivunumerot pitävät varmasti paikkansa.