Matka minuksi – omaelämäkerta

Omaelämäkerta ei ole vain lahja tuleville polville. Se auttaa ymmärtämään omaa elämää, tuo mieleen unohdettuja asioita ja voi parhaimmillaan auttaa tekemään rauhan kipeiden kokemusten kanssa.

Kirjoittanut: Laura Honkasalo

Omaelämäkerta tai muistelmateos on arvokas lahja, jonka voit jättää jälkeläisille – niillekin, joita et koskaan tapaa. Tarinasi voi auttaa tulevia polvia ymmärtämään sekä omaa elämäänsä että sukuaan. Kirjoittaminen on tärkeää myös kirjoittajan kannalta: omasta elämästä kirjoittaessa syntyy uusia oivalluksia. Kirjoittaminen voi auttaa ymmärtämään omia vanhempia tai muita elämään vaikuttaneita ihmisiä. Itsetuntemus lisääntyy. Kun muistoista kirjoittaa, uusia muistoja nousee pintaan.

Jos omasta elämästä kirjoittaminen polttelee, mieti ensimmäiseksi, miksi haluat kirjoittaa. Haluatko taltioida elämäntarinasi sukuasi varten, vai haluatko julkaista vaikkapa uramuistelmat? Vai toivotko, että kirjoittaminen auttaa ymmärtämään omaa taivalta?

 

Tiedot talteen

Voit kirjoittaa itseksesi, kirjoittajapiirissä vai osallistua kirjallisuusterapiaan. Kirjoittajapiireissä ja kirjallisuusterapiassa saa palautetta omista teksteistä. Kirjoittajapiireissä, esimerkiksi työväenopistoissa, palautetta antaa kirjoittamisen opettaja ja muut opiskelijat. Kirjallisuusterapiassa tekstejä käsitellään ryhmässä kirjallisuusterapiakoulutuksen saaneen vetäjän johdolla. Palaute on oleellinen osa terapiaa.

Elämme tiedon aikakautta, mutta tieto on katoavaisempaa kuin aiemmin. Ennen isovanhemmilta saattoi säästyä satoja kirjeitä, päiväkirjoja sekä huolellisesti kootut valokuva-albumit. Nykyään kuvat ovat sikin sokin kovalevyillä tai pilvessä. Sähköpostit ovat korvanneet kirjeet, viestit katoavat bittiavaruuteen ja päiväkirjat jäävät vanhojen koneiden uumeniin. Omaelämäkerta auttaa etsimään ja kokoamaan tiedot. Viitseliäs voi tehdä samalla niin sanottua kuolinsiivousta ja hävittää tiedot, joita ei halua jälkipolvien käsiin. Vaikka et teettäisi digikuvista paperikuvia, voit koota kaikki kuvat eri muistikorteilta ulkoiselle kovalevylle samalla, kun teet omaelämäkertaasi.

Miten kirjoitetaan omaelämäkerta?

Ratkaisevaa on, kenelle kirjoitat. Jos suuntaat teoksesi jälkipolville, he varmasti tietävät jo suvun asioista jotain. Jos haluat suunnata teoksesi laajemmalle yleisölle, mukana tulee olla enemmän taustatietoa.

Jotkut kirjoittavat pelkästään työelämään keskittyvät muistelmat, varsinkin jos ura on ollut tavallisuudesta poikkeava. Kehitysapu- tai lähetystyö ulkomailla voi kiinnostaa laajempiakin piirejä, samoin suomalaiset rakennusprojektit eri maissa. Hyvä esimerkki on entisen työ- ja oikeusministerin Jari Lindströmin muistelmateos Syvään päähän (WSOY, 2020), joka keskittyy kirjoittajan poliittiseen uraan. Työelämästä kertoo myös Jennifer Worthin Hakekaa kätilö! (Otava, 2014), jossa Worth kertoo työstään terveydenhoitajana 1950-luvun Lontoossa.

Omaelämäkerta on tarina. Tarinan päähenkilö on kirjoittaja ja mukana on sivuhenkilöitä aivan kuten romaaneissa. Omasta tarinasta voi tehdä eheän kokonaisuuden miettimällä tiettyä teemaa, joka on ollut mukana läpi elämän. Voit rakentaa omaelämäkertaasi romaanimaisen kaaren, mutta rakenteen ei tarvitse välttämättä muistuttaa romaanin rakennetta.

Nykyään julkaistaan paljon muistelmateoksia, jotka koostuvat esseistä tai luvuista, joilla on kullakin tietty teema. Irlantilaisen Emilie Pinen teos Tästä on vaikea puhua (Atena, 2020) koostuu erillisistä esseistä, jotka käsittelevät kipeitä aiheita: isän alkoholismia, Pinen omaa keskenmenoa ja lapsettomuutta, nuoruuden huumeidenkäyttöä ja sukupuolisyrjintää työpaikalla. Otto Gabrielssonin kirjeiksi kirjoitettu teos Rikkaruoho (S&S) kertoo kirjoittajan suhteesta isäänsä Jörn Donneriin. Samalla Gabrielsson muistelee lapsuuttaan. Teemana on isän kaipuu.

Pinen ja Gabrielssonin teokset siirtyilevät ajassa edestakaisin teemojen mukaisesti. Usein omaelämäkerta kirjoitetaan aikajärjestyksessä eli kronologisesti. Silloin ongelmana voi olla, että jokaisesta ikäkaudesta ei löydy yhtä paljon kerrottavaa.

 

Miten omaelämäkerta suunnitellaan?

Voit aloittaa suunnittelemisen piirtämällä elämäsi aikajanan. Suhtaudu tähän vaiheeseen aivomyrskynä: kirjoita ylös kaikki mahdollinen, mitä mieleen tulee. Omaelämäkerran ei kuitenkaan tarvitse alkaa syntymästä. Jotkut aloittavat esi-isistä ja sukuhistoriasta, toiset jostakin käänteentekevästä hetkestä, joka on saanut miettimään omaa tarinaa. Esimerkiksi sairaus tai onnettomuus voi innostaa miettimään elämäntarinaa.

Omaelämäkerran päähenkilö on selvä, mutta entä sivuhenkilöt? Mukana voivat olla isovanhemmat ja vanhemmat, opettajat, valmentaja tai mentori, ystävät, seurustelukumppanit, lapset, esimiehet ja jopa lemmikkieläimet. Äläkä unohda vihollisia, kiusaajia ja muita hankalia tyyppejä. Kenen kanssa olet joutunut konfliktiin? Kuka on vaikuttanut elämääsi kielteisesti? Onko sinulle tehty pahaa?

Mieti millaisia tarinoita elämäntarinasi sisältää. Millainen lapsuutesi tarina oli? Miten aikuistuit? Millaisia rakkauksia sinulla on ollut? Oletko kokenut identiteettikriisin tai vaihtanut alaa? Oletko joutunut taistelemaan jonkin kielteisen voiman, esimerkiksi riippuvuuden kanssa? Onko elämässäsi ollut muita taisteluita kuten vaikea ero, lapsen sairastuminen tai onnettomuus?

Millaisia teemoja ja pääjuonteita elämässäsi on ollut? Näitä voivat olla kaukokaipuu, sairauksien kanssa kamppaileminen, uskonto, muista huolehtiminen, perhe, jatkuva opiskelu, uteliaisuus kaikkea uutta kohtaan, kodit, puutarha, urapolku, luovuus, sopeutumattomuus tai henkinen kasvu. Eero Huovisen muistelmateos Äitiä ikävä (WSOY, 2020) kertoo Huovisen kasvusta ilman äitiä. Isän kuoltua hän löytää äitinsä kirjeitä ja tutustuu tähän niiden kautta. Teemana on äidin kaipuu.

Romaanimainen rakenne

Omaelämäkertaa on hyvä suunnitella rakenne, vaikka et aikoisikaan julkaista sitä laajemmalle lukijakunnalle. Romaanimaisessa kerronnassa lukija saadaan mukaan luomalla jännitteitä. Romaanissa päähenkilöllä on usein jokin tavoite, jota kohti hän pyrkii. Onko elämässäsi ollut suuri haave, jota kohti olet ponnistellut, oli se sitten tutkinto, perhe, oman talon rakentaminen tai työskenteleminen ulkomailla?

Fiktiivisessä kerronnassa konfliktit ovat tärkeitä. Konfliktia voi hyödyntää myös omaelämäkerran kirjoittamisessa. Mitä konflikteja, ristiriitoja ja esteitä elämässäsi on ollut? Onko sinulla krooninen sairaus? Oletko ollut vaikeassa ihmissuhteessa? Onko sinulla ollut vaikea äitisuhde? Kun lukija jännittää, miten sinun käy, kokonaisuuteen syntyy jännite – ja jopa jännitystä! Lukijan on pakko lukea eteenpäin.

Romaaneissa, novelleissa ja jopa kansansaduissa on kliimaksi, huippukohta jota kohti kerronta etenee. Löytyykö elämästäsi jotain, jota voisit käyttää tarinassasi kliimaksina? Kliimaksin jälkeen kerronta laskeutuu suvantoon. Se voi olla tiivistys siitä, mitä tarinasi on sinulle opettanut.

Romaanimaisen omaelämäkerran ei ole pakko alkaa elämän alusta. Se voi alkaa tapahtumasta, joka käynnistää muistelemisen. Se voi alkaa menneisyyden tapahtumasta ja liikkua siitä setä eteen- että taaksepäin.

 

Ole avoin ja aito

Kirjoita aidosti ja avoimesti. Omaelämäkerta ei ole ansioluettelo tai lista hienoista saavutuksista. Näytä itsesi sellaisena kuin olet, vikoinesi kaikkinesi. Kuvaa myös epäonnistumisia, ne tekevät tarinasta elämän makuisen. Älä kuvaa itseäsi ihailevaan sävyyn. Mikään ei kuitenkaan velvoita sinua kertomaan aivan kaikesta. Jos jokin kokemus on liian kipeä tai nolo, voit jättää sen pois.

Mitä kokemuksesi ovat sinulle opettaneet. Ovatko haaveesi toteutuneet? Oletko tavoitellut jotain ja huomannut myöhemmin, ettet halunnutkaan sitä? Millaisia menetyksiä olet kokenut? Miten maailmankatsomuksesi on kehittynyt? Oletko löytänyt uskon johonkin asiaan, oletko menettänyt uskosi? Millaiset arvot ovat kestäneet läpi elämän?

Entä miten rakkaus on vaikuttanut elämääsi? Jälkeläisiä kiinnostaa aina, miten vanhemmat tai isovanhemmat kohtasivat. Millaista seurustelukulttuuri oli nuoruudessasi? Mistä tiesit, että puolisosi oli se oikea? Miksi olet eronnut? Jos olet lapseton, oliko se oma valinta vai johtuiko se siitä, ettet kohdannut sopivaa ihmistä?

Muistele ensirakkauttasi, sydänsuruja, suuria onnen hetkiä. Mieti, miten rakkaussuhteet ovat kasvattaneet sinua ihmisenä.

Ajan henki

Kirjoitit sitten jälkeläisillesi tai laajemmalle yleisölle, mieti, miten ajan henki on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi. Esimerkiksi kasvatusperiaatteet ovat muuttuneet Suomessa lyhyessä ajassa radikaalisti. Vielä 1950-luvulla monessa perheessä oltiin sitä mieltä, että lapsi saa näkyä muttei kuulua. Maaseudulla lapset olivat työvoimaa ja vanhemmilla oli mielestään oikeus vaikuttaa lastensa ammatin- ja puolisonvalintaan.

1960-luvulla Yhdysvalloissa alkunsa saanut sukupolvikapina tuli Suomeenkin. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat tulivat teini-ikään ja varttuivat nuoriksi aikuisiksi. Naisen asema muuttui. Psykologiasta tuli valtavirtaa ja kasvatuksesta alettiin ajatella eri tavalla. Suomessa tapahtui rakennemuutos, kun ihmisiä virtasi maalta kaupunkeihin ja muutti Ruotsiin. Elintaso kohosi, moni muutti uuteen lähiöön.

Ajan henki näkyy niin asenteissa kuin muodissa. Tulevia polvia voivat kiinnostaa muutokset, jotka ovat sinulle itsestään selviä. Ehkä lapsuudessasi syötiin läskisoossia, mutta aikuistuessasi Suomi hurahti italialaiseen keittiöön, pöytäviinasta siirryttiin eurooppalaiseen viinikulttuuriin, keskiolut tuli kauppoihin. Entä miten työelämä muuttui, kun tietotekniikka valloitti toimistot?

Vihje: Jos olet Helsingin Sanomien tilaaja, voit perehtyä eri aikakausiin Aikakoneen avulla. Aikakoneeseen on skannattu kaikki Helsingin Sanomat eri vuosikymmeniltä. Tietoja voi etsiä myös hakusanojen avulla.

Netistä löytyy varsinkin englanninkielisiä koosteita kunkin aikakauden poliittisista ja historiallisista tapahtumista. Kotimaan tapahtumat löytyvät kätevästi Mitä missä milloin -kirjoista. Lähdemateriaali voi palauttaa mieleesi jo unohtuneita asioita: ”Ai niin, olin ihastunut rinnakkaisluokan Jaakkoon silloin kun Armstrong kävi kuussa.”

Kuvapalveluissa, esimerkiksi Finna.fi ja Helsinkuvia.fi voi palauttaa asioita muistiin katselemalla aikakauden kuvia. Helsinkikuvia-saitin kuvia saa käyttää maksutta myös omassa julkaisussa. Elinkeinoelämän keskusarkistossa elka.fi on esimerkiksi mainoksia. Mainoksia ja kotimaisia elokuvia löytyy Elonetistä. Netissä on myös eri asuinalueiden ja aikakausien muisteluryhmiä.

 

Rajoituksia

Muista, että vaikka julkaisisit omakustanteen, yksityisyyden suojaa tulee kunnioittaa. Elossa olevista ihmisistä ei saa julkaista arkaluonteisia tietoja, kuten tietoa sairauksista, sosiaalihuollon tarpeesta tai rikoshistoriasta. Jos henkilö on elossa, voit kysyä häneltä lupaa. Suomen perustuslaista löytyy tietoa yksityisyyden suojasta.

Älä myöskään syyllisty kunnianloukkaukseen. Jos kerrot kauheasta pomosta vuosikymmenten takaa, jätä pois tiedot, joista hänet voi tunnistaa.

Muista tekijänoikeudet. Esimerkiksi muiden kirjoittamia runoja tai kokonaisia biisejä ei saa julkaista ilman lupaa. Sama pätee valokuviin ja piirroksiin, jollei niitä ole erikseen ilmoitettu tekijänoikeusvapaiksi.

 

Vinkki: BoD tarjoaa myös oikolukupalvelua. Hyvä kieliasu parantaa teoksesi lukukokemusta!

Kiinnostavia omaelämäkertoja:

  • Anita Konkka: Unennäkijän muistelmat (Teos, 2014)
  • Juha Rautaheimo: Hermo – murharyhmän mies (Siltala, 2020)
  • Tara Westover: Opintiellä (Tammi, 2019)
  • Henry Marsh: Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta (S&S, 2017)
  • Hilary Mantel: Vain varjo häilyväinen (Teos, 2015)


Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä, joka on julkaissut muun muassa romaaneja, nuortenkirjoja ja novellikokoelman. Hän on opiskellut taidehistoriaa Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Honkasalo opettaa myös luovaa kirjoittamista.

Kommenttia

  • En haluaisi masentaa ketään aloittelevaa oma-elämäkerran kirjoittajaa,
    mutta tosiasioiden kirjoittaminen omien katkeroittavien muistojen muo-
    dossa ei ole suositeltavaa myyntimenestyksen kannalta, sillä kirjoittajan pitää olla tietoinen siitä, mikä vetää yleisöä onko se esim. räväkkä sek-
    sistinen kuvaus tai tai joku muu, muttei missään tapauksessa ketään
    lukijaa eikä hänen läheisiään loukkaava.
    Kirjan tehokas mainostus kaikissa mainoskanavissa vaikuttaa usein
    myyntimenestykseen, sillä painolaitokset julkaisevat vain sellaista teks-
    tiä, jolla on voimakas mainosarvo.
    Kokemuksesta kertoo pettynyt kirjailija nimimerkki: Eläkerovasti

  • Hei
    Kiitos mielenkiintoisesta blogikirjoituksestasi. Olen itse kansalaisopiston elämänkertakirjoittamisen kurssilla . Minulla on äitini päiväkirjoja, jotka löysin hänen kuolemansa jälkeen. Tarkoitus olisi saada jonkunlainen kirja aikaiseksi jälkipolville. Päiväkirjojen lisäksi kirjoitan mukaan omaa muistelua fragmentteina. Jotenkin nyt vaan kirjoittaminen tökkii. Ihailen teitä oikeita kirjailijoita, jotka saatte tekstiä aikaiseksi määräaikoihin mennessä. No ehkä nuo deadlinet olisivat itsellekin tarpeen. Syksyn pimeyskin valtaa mieltä. Onneksi tuolla kirjoittamisella on ihan terapeuttinenkin merkitys.

    • Hei,
      kiitos kommentistasi. Kirjoitusprojektisi kuulostaa mielenkiinnosta, tsemppiä siihen! Ehkä pimenevät syysillat antavat myös oivan tilaisuuden kirjoittaa rauhassa.
      Terv. Saara/BoD

  • Tämä oman elämäkerran kirjoittaminen kiinnostaa, kun on vanhoja valokuvia, joissa on itse mukana. Alkuun pääsin aika mukavasti, mutta sitten mietin sitä, että onko tässä nyt sellaista asiaa mikä kiinnostaa ketään. Toisaalta mietin taas sitä, että jää itselle kirja, jos vaikka muisti heikkenee, niin voipahan tarkastaa kirjasta mitä tuli kirjoiteltua. Tosin elämänkertakirjoittajia on paljon, mutta siinä on se juju, kukaan ei ole samanlainen ja kellään ei ole samanlaista elämää. Tosin joitakin yhtymäkohtia löytyy, joten siinä voi kyllä samaistua ja verrata millaista silloin ennen oli. Mietinkin, jatkuuko oma elämäkertani kirjoittaminen.
    Se on selvää, että omaksi iloksi kirjoittelen. Tuleeko siitä ohut ja olematon, se jää nähtäväksi. Voihan olla että jää kesken tai vain novelliksi, mutta aika näyttää. Aika, jota olen elänyt ei palaa enää niihin uomiin ja kehityskin ollut huikeaa, ehkäpä jatkan taas palasen verran.

Vastaa

*Pflichtfelder