Perinteisten kustantamojen rinnalla omakustantaminen on kasvattanut suosiotaan ja muodostunut varsin suosituksi tavaksi julkaista oma kirja. Eri julkaisumuodot eivät missään nimessä sulje toisiaan pois, vaan kulkevat käsi kädessä ja antavat kirjailijoille mahdollisuuden päättää itse oman kirjansa julkaisusta. Niin kutsuttuja hybridikirjailijoita, eli kirjailijoita, jotka julkaisevat kirjojaan niin perinteisten kustantamojen kautta kuin omakustanteina, on yhä enemmän. Julkaisimme viime vuonna BoD-kirjailija Sara Medbergin haastattelun liittyen erilaisiin julkaisumuotoihin – Sara on julkaissut suomeksi kaksi romaania BoD:lla, kolmas ilmestyi perinteisen kustantamon, Otavan, kautta. Artikkelisarja saa nyt jatkoa, kun pyysimme myös eri BoD-maiden kirjailijoita kertomaan omista kokemuksistaan.
Tanska
Kristoffer Flakstad on kirjailija ja toimittaja, joka kirjoittaa mm. ”Politiken”, ”Berlingske” ja ”Jyllands Posten” -lehdille. Hän on myös työskennellyt eri kustantamoissa kustannustoimittajana. Kristoffer julkaisi ensimmäiset kirjansa perinteisten kustantamoiden kautta, kolmannen teoksensa tanskalais-thaimaalaisen Pensak Howitzin monivaiheisesta elämästä suurlähettilään vaimona sekä Thaimaan senaattorina hän julkaisi omakustanteena.
Useat suuret tanskalaiset kustantamot olivat erittäin kiinnostuneita elämäkerrasta, mutta julkaisuun he eivät päätyneet, sillä eivät uskoneet siihen markkinointisyistä. Käännyin muutaman pienemmän kustantamon puoleen, mutta he olisivat halunneet taloudellista osallistumista minulta tai rahastoilta julkaistakseen kirjan, sitä minä en halunnut. Olen itse työskennellyt vuosikaudet kustantamoalalla ja arvioin, että omakustantaminen olisi minulle paras vaihtoehto.
Aikataulun suunnittelu on helpompaa, kun julkaisee kirjan omakustanteena. Tein yhteistyötä graafikko Ida Holmin kanssa ja minusta oli sekä jännittävää että hauskaa suunnitella kirjani kantta hänen kanssaan yhdessä. Suora yhteys graafikkoon takaa, että kannesta tulee juuri omien toiveiden mukainen. Perinteisessä kustantamossa kirjan toteutus ideoidaan toki myös yhdessä ja juuri tämä on se, mikä minulta puuttui omakustanteen julkaisussa: ideoiden pallottelu ja monet palvelut, jotka omakustantaja saa vain ostamalla.
Ranska
Nuorisromaaneja kirjoittava Gally Lauteur saavutti suuren suosion verkossa julkaistulla ensimmäisellä teoksellaan Ne m’appelez pas Blanche, jonka myöhemmin julkaisi perinteinen ranskalainen kustantamo Hachette Romans. Gally vakuutti kirjallaan suuren lukijakunnan ja hänen toinen kirjansa, omakustanteena julkaistu Les démons de Cendrillo on myös menestynyt erittäin hyvin.
Kun julkaisee kirjan perinteisen kustantamon kautta, on ympärillä kokonainen tiimi: kustannustoimittaja, graafikko, myynti- ja PR-asiantuntijat. Kirjailijan on mahdollista keskittyä ainoastaan kirjoittamiseen. Omakustantajan on otettava kaikki julkaisuun liittyvät tehtävät itse hoitaakseen tai ainakin palkattava joku muu tekemään tarvittavat tehtävät puolestaan – mikä taas maksaa rahaa. Ja kirjailijan on itse markkinoitava kirjaansa.
Pidän molemmista vaihtoehdoista. Kun julkaisin omakustanteeni Les Démons de Cendrillon, tein yhteistyötä kahden graafikon kanssa (yksi heistä teki kirjan taiton, toinen suunnitteli kannen). Projekti oli pitkä, mutta erittäin mielenkiintoinen, ja valmis kirja näyttää todella ammattimaiselta.
Perinteisessä kustantamossa julkaistavan kirjan on oltava linjassa kustantamon julkaisutyylin kanssa, jotta teos sopii hyvin heidän ohjelmaansa ja lukijakunnalleen. Omakustanteisessa tämä ei ole tarpeellista ja kirjailijana voin toteuttaa jokaisen toiveeni ja antaa enemmän tilaa luovuudelle. Julkaisuaikataulu on itse julkaistaessa joustava, mikä on eduksi.
Vaikuttaako julkaisumuoto kirjailijan maineeseen? Oletko itse kokenut eroja esimerkiksi lukijoiden tai median osalta?
Lukijoilleni ei ole väliä, ovatko kirjani julkaistu omakustanteena vai perinteisen kustantamon kautta, sillä olen panostanut suuresti kustannustoimitukseen sekä kannen suunnitteluun. Olen kuitenkin huomannut, että kirjan saatavuus fyysisessä kirjakaupassa on Ranskassa tärkeää ja vaikuttaa kirjan myyntiin. Julkaistavien kirjojen määrä on valtava ja on vaikeaa erottua joukosta, jos kukaan ei tunne sinua. Toimittajat saavat usein arvostelukappaleita suoraan kustantamoilta, joista he kirjoittavat arvosteluita. Omakustantajana sinun on itse huolehdittava kirjasi näkyvyydestä. Itse mainostan kirjaani blogien ja sosiaalisen median kautta, sillä lukijakuntani koostuu nuorisosta, joka seuraa uutisia pääasiassa verkossa perinteisten painettujen lehtien sijaan. Näkyvyys on tietysti laajempi, jos pääsee kerran televisioon tai suureen sanomalehteen.
Saksa
Menestynyt fantasia- ja nuorisokirjoja kirjoittava Marah Woolf on tunnettu myös pseudonyymilla Emma C. Moore ja hän on julkaissut kirjoja sekä omakustanteena että useiden perinteisten kustantamoiden kautta. Marah on voittanut teoksillaan myös useita palkintoja, vuonna 2013 Leipzigin kirjamessuilla jaetun ensimmäisen indie-kirjailijapalkinnon ja seuraavina vuosina teoksillaan BookLess” ja ”MondSilberLicht LovelyBooks-lukijapalkinnon fantasiakirjallisuudessa.
Omakustannekirjailijoita ei alussa otettu kovin tosissaan. Tilanne on parantunut, mutta mielestäni omakustannekirjailijoita ei kohdella ihan samalla tavoin kuin perinteisen kustantamon kautta julkaisseita. On vielä paljon epävarmuutta ja ennakkoluuloja omakustanteita kohtaan – olen kuitenkin melko varma, että nämä katoavat tulevien vuosien aikana, sillä useimmista kirjailijoista tulee hybridikirjailijoita. Kirjailijat tarvitsevat molempia julkaisumuotoja tienatakseen kirjoittamisella, sillä kustantamot hyötyvät yhä enemmän kirjailijoiden omasta markkinoinnista esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Vakuuttavan ja luotettavan kirjailijabrändin luominen tulee olemaan entistä tärkeämpää ja silloin kaikki osapuolet hyötyvät toistensa osaamisesta.
Henkilökohtaisesti minulla ei muuten ole ollenkaan negatiivisia kokemuksia omakustanteen julkaisusta ja sen tuomasta maineesta. Tämä johtuu varmaan pääasiassa siitä, että minulle on tärkeintä lukijoideni mielipide kirjoistani, ei joidenkin ihmisten mielipide statuksestani.
Ruotsi
Kirjailija, kääntäjä ja kirjallisuuskriitikko Annika Koldenius kirjoitti ensimmäisen romaaninsa Vi var alltid beredda omista kokemuksistaan suruun liittyen ja henkilökohtainen tarina kosketti monia lukijoita. Sittemmin hän alkoi kirjoittaa rakkausrunoja miesystävälleen vuosipäivälahjaksi pieneen vihkoon. Loppujen lopuksi runoja kertyi 100 ja Annika julkaisi ne blogissaan. Lukijoiden toiveesta hän julkaisi runot kirjana – omakustanteena.
Omakustanteen julkaisu on paljon nopeampaa, tosin kirjailija on myös itse vastuussa kaikista julkaisun vaiheista. Käsikirjoituksen valmistuttua kesti vain viikon, kunnes kirja oli ladattu onnistuneesti BoD:n palveluun ja julkaistu kirjakauppaan. Perinteisessä kustantamossa kirjailija saa apua esimerkiksi kustannustoimituksessa ja markkinoinnissa, se on suuri ero omakustantamiseen verrattuna. Tästä syystä omakustanteen julkaisun kaikki vaiheet kannattaa suunnitella todella hyvin – lopputulos riippuu yksinomaan sinusta!
Tärkein oppini on kuitenkin yhteistyön tärkeys! Myös omakustanteen julkaisussa on äärimmäisen tärkeää keskustella projektista muiden kanssa. Minulla on muutamia ystäviä ja muita henkilöitä, joille kerron ideoistani, markkinoinnista, toteutuksesta ja kannen suunnittelusta – heiltä sain paljon tärkeää palautetta. Tein kuitenkin myös paljon itse ja opin jokaisessa julkaisun askeleessa jotakin uutta, esimerkiksi kustannustoimituksesta, paperilaadun ja kirjasinten valinnasta ja tekstin taitosta. Näitä taitoja voin hyödyntää tulevissa julkaisuissani.