Kirjoittajasta kirjailijaksi

Eräänä päivänä toinen lapsistani sanoi ”kiukunkarkotuskirja”. Laajensin sen muotoon ”kiukun karkotuksen käsikirja kaikille kiukuttelusta kärsiville”, kirjoitin riimillisen loruleikin ja kehitin siihen sopivat liikkeet. Olin tietämättäni luonut  jotain, joka nostaisi minut kirjoittajana uudelle tasolle. Sana kulki ja muutama kirjaston kanssa sovittu lorutuokio laajeni lopulta 17-osaiseksi Kiukun karkotus -kiertueeksi. Ja sitten alkoi loputon kysely: Voiko näitä tekstejäsi saada jostain?  Yleisöstä, vanhemmista ja varhaiskasvattajista, muodostui kaipaamani kustannustoimittaja, joka antoi minulle hyväksynnän siitä, että tekstini olisivat julkaisemisen arvoisia. Päätös oli tehty. Oli aika tarttua toimeen.

BoD:n sivuilla seikkaillessani oloni oli kuin lapsella karkkikaupassa. Kirjan toteuttamiseksi oli tarjolla valtava määrä erilaisia vaihtoehtoja ja mietittävää oli paljon: Kuinka ison kirjan haluan tehdä, haluanko kova- vai pehmeäkantisen? Minkä lukuisista kansimalleista valitsen? Tein valintani kirjan käyttäjää ajatellen. Halusin pitää hinnan alhaisena, jottei se muodostuisi ostamisen esteeksi. Siksi hylkäsin kovakantisen, värikuvia sisältävän vaihtoehdon. Päädyin julkaisemaan kirjani pieninä ja kevyinä, pehmeäkantisina ja edullisina vaihtoehtoina. Käyttökirjoina, kuten teoksiani nimitän.

Kun luova kirjoittaminen oli tehty, muuttui työ hyvinkin mekaaniseksi. Luin ja tarkistin, luin ja tarkistin. Pyrin saamaan tekstini mahdollisimman oikeakieliseksi ja helppolukuiseksi. Tein kaikkeni, että pilkut, välilyönnit ja kaksoiskonsonantit olisivat paikoillaan. Koen, että tämä oli julkaisemisen puuduttavin vaihe. Silmät kyllä kulkivat riviltä toiselle, mutta koska tekstit olivat niin tuttuja, oli virheiden havaitseminen hyvin hankalaa. Tässä kohtaa olisikin voinut olla hyvä pyytää apua. Taittaminen vaati pääasiassa tarkkuutta. Tiesin, miten halusin tekstit asetella ja tein valtavasti työtä sen eteen. Olen ylpeä siitä, että kaikissa kirjoissani tekstit ovat juuri niillä kohdin, mihin ne halusinkin.

Omakustantaja vastaa itse myös kirjansa markkinoinnista. Oman asuinalueeni medioihin lähetin lehdistötiedotteet heti kirjojen ilmestyttyä. Samaan aikaan lähetin viestit myös lähikuntien kirjastoihin kertoen kirjoistani ja itsestäni, sekä tarjoten mahdollisuutta palkata minut pitämään lorutuokioita. Seuraavaksi lähetän kirjat muutamalla äiti-bloggarille sekä vähintään lehdistötiedotteet varhaiskasvattajien ammattilehtiin. Sähköpostilla tällainen markkinointi käy helposti. Kerran tehty lehdistötiedote sopii moneen paikkaan. Mukavaa on myös se, että kiinnostuneet tahot voivat tilata kirjoistani arvostelukappaleet suoraan BoD:lta. Se vähentää minun työtäni sekä itselleni koituvia kustannuksia. Eri tahojen yhteystietojen listaaminen vie yllättävän paljon aikaa. Jos markkinoitava kirja on sesonkikirja (esim. joulu), kannattaa tämä työ aloittaa ajoissa ja toimia suuremmalla volyymillä.

Omat kirjani ovat sisällöltään ajattomia. Siksi ajattelen, että voin tehdä myös markkinointia pikkuhiljaa. Tällä hetkellä ne ovat mukana erään taideyhdistyksen kesämyynnissä. Syksyllä esittelen niitä paikallisessa kirjailijamatineassa. Toki homma olisi kannattanut aloittaa omien kirjailijasivujen tekemisellä. Nyt se on edelleen työlistallani.

Omakustanne sopii myös erinomaisesti teksteille, jotka ovat lähtökohtaisesti tarkoitettu vain pienelle joukolle. Tällaisia ovat esim. isovanhempien sodanaikainen kirjeenvaihto, paikallisen kylätalon historia tai suvussa kulkevat reseptit. Jälkipolvien on varmasti helpompi käsitellä valmista kirjaa kuin laatikollista isotädin sekalaisia runoja.

Olen saanut paljon onnitteluja, että tekstini ovat vihdoin kansien välissä. Muutama onnittelu on kuitenkin sisältänyt lauseen: ”Itse en kyllä omakustannetta tekisi.” Minä käännän asian toisin päin. Entä jos en olisi tehnyt näitä omakustanteita? Mikä olisi minun asemani kirjoittajana? Minulta puuttuisi täysin julkaisuluettelo. Ansioluettelossani olisi antologioita, joissa olen ollut mukana, mutta ei yhtään aivan omaa kirjaa. Koen, että kirjojeni myötä voin sanoa muuttuneeni kirjoittajasta kirjailijaksi. Tätä tukee myös se, että äskettäin saamaani apurahaa oli perusteltu toimintani ammattimaisuudella.

Pahinta tietenkin olisi, jos tekstini edelleen olisivat vain omassa laatikossani, ilman lukijoita. Kirjailijasivuiltani voin nähdä reaaliajassa, paljonko kirjojani on tilattu. BoD:n jakelukanavien kautta kirjani ovat löytäneet tiensä monien kaupunkien kirjastoihin ja niistä edelleen lukuisiin koteihin.

Uskon, että tekstit haluavat lukijoita ja lorut kuulijoita. Omakustanne on hieno väylä tämän toteuttamiseen. Olen iloinen, että uskalsin päästää tekstini matkaan.