Eräänä elokuun iltana kolahti: sain idean, joka ei jättänyt rauhaan. Alkuyö meni niin, että aina kun laskin pään tyynylle, tuli uusi ajatus, jonka nousin kirjoittamaan ylös puhelimen muistioon. Ajatuksia vaan pulpahteli mieleen, eikä nukkumisesta tahtonut tulla mitään.
Olin kirjoittanut blogia jo muutaman kuukauden. Kirjoitin itselleni kiinnostavista teemoista, ja aiheet tuntuivat olevan toisistaan erillisiä. Aloitin hiljaisesti, kirjoitellen ensin piilossa olevalle nettisivulle, jakaen tekstiä aluksi vain muutamalle parhaalle ystävälle. Viidennen blogitekstin jaoin Facebookin kautta kavereiden luettavaksi. Siitä poiki yksi yhteydenotto aikakauslehdeltä, joka kaipasi psykologin näkemystä juttuun. Minusta alkoi tuntua, että kirjoitan ajankohtaisesti kiinnostavista teemoista!
Tukea kirjoittamiseen
Syyskuussa olin ystäväni kanssa pidemmällä matkalla, ja päätin kirjoittaa ideastani reissulla. Tässä suunnitelmassa auttoi se, että ystävälläni oli myös mukanaan omat kirjoittamisen opintojen tehtävät, joita hän myös työsti reissun aikana. En tiennyt oliko kirjoittamisessa mitään järkeä, mutta se tunti ihanalta. Luonnostelu oli varsin luovaa, ja kirjoitin innolla lisää niistä ideoista, joita olin elokuisena yönä kirjannut ylös. Tuntui mahtavalta työstää ajatuksia vähän pidemmälle.
Olin valmentajan koulutuksessa, mutta samaan aikaan oli menossa monta muutakin projektia. Kirjaa en matkan jälkeen ehtinyt edes ajattelemaan. Mieleeni on kuitenkin jäänyt yksi harjoitus Valmentamossa, jossa listasin erilaisia tehtäviä, ja podin haasteita tehtävien valikoinnissa. Harjoituksen aikana tuli kysymys, mitä oikeastaan itse haluaisin tehdä. Huomasin vastaavani: ”Oikeastaan haluaisin kirjoittaa sitä mun omaa kirjaa.”
Kirjaprojekti jäi siis alun jälkeen muiden kiireiden varjoon, kunnes joulukuussa kolahti. Opiskelukaveri laittoi viestiä, että oletkohan sinä tämä, ja kuvan myönnetyistä apurahoista. Minähän se olin! Otin selvää sivustolta, mitä apurahan saaminen tarkoittaa. Kävi ilmi, että Suomen tietokirjailijat ry odottaa selvitystä apurahasta vuoden kuluttua. No niin, ilmeisesti kirjoitan nyt siis tämän kirjan. Apuraha olikin jo maksettu tililleni. Se, että nyt joku muukin uskoi kirjaani, auttoi minuakin eteenpäin.
Aikaansaamisen taika
Kirjani aihe oli jo pitkään kiinnostanut minua, sekä henkilökohtaisesti, että ammatillisesti. En itse ollut aiemmin mikään tekijätyyppi, vaan pikemminkin haaveilija, joka ajatteli paljon ja teki vähän. Pikkuhiljaa olin kuitenkin kehittänyt taitojani aikaansaamisessa, ja uusien oivalluksien kautta oppinut työskentelemään niin, että tulostakin syntyy. Valmentajan koulutus konkretisoi monia teemoja ja menetelmiä, joita olin pohtinut jo vuosikaudet myös psykoterapia-asiakkaideni kohdalla.
Mielen ottaminen mukaan tekemiseen auttaa, eikä tunteiden tarvitse olla vain jotain, mistä pitää päästä yli. Omien ajatusten ja tunteiden johtaminen on taitolaji, jossa me kaikki voimme kehittyä. Kun tekeminen on mielekästä ja mahdollisimman miellyttävää, se motivoi jo itsessään. Minulle positiivisen psykologian suuria oivalluksia ovat olleet myös tavoitteellisuus ja suunnitelmallisuus, jotka nykyisin kuuluvat osana kaikkeen toimintaani. Jos jokin ei etene, on selkeä tavoite todennäköisesti jäänyt asettamatta.
Kirjoittamisprojekti eteni jaksoissa, joita alussa säätelivät vain omat suunnitelmani, ja lopussa kustantajan asettamat takarajat. Kirjan ääreen palaaminen tauon jälkeen oli aina haastavaa. Aloittamisen vaikeuden selättäminen onnistui, kun ajattelin innostavaa lopputulosta. Välillä epävarmuus iski, ja mietin, onko koko projektissa mitään järkeä. Valitsin kuitenkin ratkaisukeskeisen ajattelutavan, ja mietin, mikä auttaisi minua jatkamaan. Mahdollisimman mukavat työskentelyolosuhteet, ajan antaminen itselle ja henkinen tuki läheisiltä olivat tärkeitä epäuskon hetkillä.
Kirjoittamisretriitit – vahva suositus
Valmentajana päätin valmentaa itseäni kirjoittamisessa. Kysyin itseltäni, mikä auttaisi ja motivoisi minua kirjoittamaan, kun samaan aikaan oli muutenkin paljon tekemistä. Miten mieluiten hyödyntäisin saamaani apurahaa kirjoittamiseen? Huomasin ajattelevani, että tarvitsisin tilaa projektille arjen kiireistä. Aloin suunnittelemaan matkaa, jonne sain onneksi houkuteltua kirjoittavan ystäväni mukaan. Lähdimme ystäväni kanssa kahdeksi viikoksi Etelä-Espanjaan pitämään omatoimista kirjoittamisretriittiä. Tein selkeät tavoitteet matkalle, jossa siis turistinähtävyyksien kiertäminen jäisi vähemmälle, ja kirjoittamispäiviä oli matkan aikana kymmenen. Minua ei harmittanut yhtään, vaikka vapaa-aikaa oli selvästi vähemmän kuin matkoilla yleensä, koska samalla pääsin nauttimaan Espanjan auringosta keskellä talvea.
Kustantaja vai omakustannus?
Espanjan retriitillä tein suunnitelmia jatkosta. Päätin tarkan päivämäärän, jolloin lähettäisin käsikirjoituksen kustantajille. Kun tuo päivä tuli, olin kuumeessa koko viikonlopun, ja kirjoittelin saatekirjeitä ja synopsista aika huterassa olotilassa. Miesystäväni kysyi sunnuntai-iltana, että onko tuo pakko tehdä juuri nyt? Sanoin, että on. Sinnikkäästi toteutin suunnitelmani, jännityksestä huolimatta.
Varauduin odottelemaan pitkään, mutta jo parin viikon sisällä vastauksia alkoi tipahdella sähköpostiin. Osalla oli jo vastaavaa teemaa käsittelevä kirja sille vuodelle, osa taas oli kiinnostuneita minun kirjastani! Kävin neuvotteluita, ja pääsin valitsemaan minulle parhaan kustantajan. Olin päättänyt jo etukäteen, että jos kustantajaa ei löydy, voin myös toteuttaa kirjaprojektin omakustanteena.
Valmennuksella tavoitteeseen
Kesäkuussa 2017 pidin ensimmäisen valmennuksen muille tietokirjan kirjoittajille. Se onnistui yli kaikkien odotusten, ja kurssin yksi opiskelija julkaiseekin oman kirjansa jo samaan aikaan keväällä minun kanssani. Minulle itsellenikin kirjan kirjoittaminen oli innostavin projekti koko vuonna. Lopulta on todella helppoa tehdä sitä, mikä eniten innostaa. Henkinen valmistautuminen helpottaa tavoitteiden asettamista ja suunnitelmien tekemistä. Vaikeinta on antaa itselleen lupa kirjoittamiseen ja ymmärtää konkreettisesti, että minä päätän mitä teen, ja mitä haluan saada aikaan.
Osallistu valmennukseen maaliskuussa!
Onko sinullakin kirjaidea ja tavoitteenasi on julkaista oma kirja? Osallistu siinä tapauksessa seuraavaan Ideasta tietokirjaksi -valmennukseen, jossa erilaisten valmennus- ja mielikuvaharjoitteiden avulla työstetään ideasta kirjoittamissuunnitelma. Workshop järjestetään perjantaina 9.3.2018 Helsingissä kulttuurikeskus Korjaamossa klo 9-16. Päivä sisältää kirjoitusvalmennusta ja käytännön asioita sekä henkilökohtaisia vinkkejäni siitä, millä tavalla kirjoittamistyötä toteutin. Paljastan myös, mitä tekisin nyt toisin. Paikalla on myös BoD – Books on Demand -omakustannepalvelun edustaja, joka antaa vinkkejä omakustanteen julkaisuun ja markkinointiin. Löydät lisätietoa ohjelmasta ja osallistumisesta valmennuksen Facebook-tapahtumasta.
Pikavinkkejä kirjoittajalle
1
Aseta tavoite ja tee suunnitelma. Lopullinen tavoite kannattaa asettaa, vaikka kirjan valmistumisen ajankohtaa voikin vain arvailla. Erityisesti välitavoitteet on asetettava tarkasti, mieluiten päivämäärän tarkkuudella. Milloin alustava käsikirjoitus on valmis? Milloin tämä luku on valmis? Mihin mennessä harjoitukset ovat valmiita?
2
Älä tuhlaa luovaa energiaa selittämällä ideaasi joka paikassa – vaan kirjoita. Sain tämän vinkin valmennuskoulutuksessani, ja on minulle sosiaalisena ihmisenä ollut kallisarvoinen neuvo. Juttelen mielelläni innostuksen aiheistani, mutta luovan työn kannalta keskustelut kannattaa säästää siihen ajankohtaan, kun sinulla jo on jonkinlainen hahmotelma siitä, mitä aiot kirjoittaa.
3
Anna itsellesi lupa kirjoittaa. Jos olisin ikinä miettinyt, onko minulla aikaa kirjoittaa, ei tätä kirjaa koskaan olisi kirjoitettu. Kukaan muu ei voi päättää, mitä sinä ajallasi teet, se on sinun oma valintasi. Suunnitelmissa kannattaa tietysti huomioida realiteetit, mutta ajan järjestämisen mahdollisuudet ovat sinun käsissäsi.
Satu Pihlaja
Erikoispsykologi Satu Pihlaja on toiminut psykologina, psykoterapeuttina ja kouluttajana, tehnyt kehittämistyötä verkkopalveluiden parissa, kirjoittanut tietokirjoja sekä valmentanut yksilöitä, ryhmiä ja organisaatioita toimimaan tavoitteellisesti.