Kirjoitatko kirjan elämästäsi vai käytätkö omia kokemuksiasi inspiraationa fiktiivisen tarinan kirjoittamiseen? Vastaus tähän kysymykseen on olennaisen tärkeää päättäessäsi, millaisen kirjan haluat kirjoittaa. Omaelämäkerran kirjoittaminen ei ole sama asia kuin tositapahtumien innoittama fiktiivinen romaani. Tässä artikkelissa esittelemme sinulle muutamia kirjoja, jotka voivat toimia inspiraationa, ja kerromme miten voisit kirjoittaa elämäsi kirjan.

Elämäkerta on kertomus henkilön todellisesta elämästä syntymästä kaikkien onnistumisten, haasteiden ja tärkeiden vaiheiden kautta tähän päivään.

Jos tämä kertomus on kirjailijan itsensä kirjoittama, sitä kutsutaan omaelämäkerraksi. Mikäli siis kirjoitat elämästäsi kokonaisen kirjan, jossa kaikki on täyttä totta, kirjoitat oman omaelämäkertasi.

Toinen vaihtoehto: miten kirjoittaa omaelämäkerta, jossa on fiktiivisiä osia?

Varoitus! Kun inspiraatio iskee ja ajattelet: ”Haluan kirjoittaa kirjan elämästäni”, olet päättänyt kirjoittaa oman elämäkertasi etkä fiktiivistä romaania.

Jos kuitenkin haluat kirjoittaa kirjan, jossa osa on keksittyä tai muutettua viedäksesi tarinaa eri suuntiin, kirjoitat eri kirjallisuuden lajia. Tätä tyylilajia kutsutaan omaelämäkerralliseksi tai autofiktiiviseksi romaaniksi.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulee kirjoittaa fiktiivinen tarina, joka perustuu höllästi omaan elämääsi. Tarinasi on todellinen, mutta se sisältää osia, tietoja tai yksityiskohtia, jotka voivat olla fiktiivisiä. Kannattaakin miettiä, millaisen kirjan haluat kirjoittaa. Sellaisen, jossa kaikki kerrottu on todella tapahtunut elämässäsi, vai kirjan, jossa on todellisuuteen perustuvia fiktiivisiä osia. Toisin sanoen tapahtuneisiin kokemuksiin ja elämyksiin, joita voidaan muuttaa kerronnan tarpeen mukaan. Tässä tapauksessa kyseessä on omaelämäkerrallinen romaani.

Alla on esimerkkejä kirjoista, jotka kuuluvat näihin kahteen genreen. Toisaalta omaelämäkerralliset kirjat, joissa kerrotaan kirjailijoiden elämäntarina, ja toisaalta elämäkerralliset romaanit, joissa mahdollisesti on fiktiivisiä yksityiskohtia ja tapahtumia.

Kirjan kirjoittaminen omasta elämästä tai miten kirjoittaa omaelämäkerta?

Päätitpä sitten kirjoittaa omaelämäkerran tai elämäkerrallisen romaanin, kirjan rakenne on laadittava samalla tavalla kuin kaunokirjallisissa romaaneissa.

Kuvitellaan kuitenkin hetki, että olet päättänyt kirjoittaa omaelämäkerran, koska mielessäsi pyörii jatkuvasti ajatus ”haluan kirjoittaa kirjan omasta elämästäni”.

Tätä varten sinun tulisi käyttää muutamia keinoja, jotka saavat kirjan onnistumaan ja vangitsemaan lukijat.

Mitä aikamuotoa käytetään kirjoittaessa kirjaa omasta elämästä?

Koska kyseessä on omaelämäkerta, kirja kirjoitetaan yleensä ensimmäisessä persoonassa. Toisin sanoen kertojana on kirjailija itse, joka kertoo omasta ainutlaatuisesta näkökulmastaan, mitä hän on vuosien varrella elänyt ja kokenut.

Tämä on epäilemättä helpoin, suositeltavin ja mielekkäin kertoja, sillä lukijalle tulee tunne, että kaikki kerrotaan omakohtaisesti. Näin lukija pystyy samaistumaan siihen, mitä kirjailija (ja päähenkilö) on oppinut ja kokenut.

Mitä tulee aikamuotoon, se on selvä: mennyt aika. Kaikki, mitä kerrotaan, on jo tapahtunut, on jo koettu. Kyse on menneisyyden kertomisesta, mutta nykyhetkessä, joten omaelämäkertaa kirjoitettaessa suositeltavin aikamuoto olisi mennyt aikamuoto.

Jos kuitenkin kirjan loppupuolella saavutat nykyisyyden, voit käyttää preesensia. Lukija ymmärtää, että puhut nykyhetkestä.

Miten aloittaa omaelämäkerran kirjoittaminen?

Kun olet valinnut kertojan, sinun tulisi jatkaa jäsentelyä, jotta kirja olisi mielenkiintoinen ja saavuttaisi lukijat. Tätä varten on suositeltavaa tehdä aikajana tapahtumista tai kokemuksista, jotka haluat jakaa kirjassasi.

Näissä kokemuksissa tulee esiintymään muitakin henkilöitä. Onkin suositeltavaa ottaa heihin yhteyttä saadaksesi muita näkökulmia tai vahvistaaksesi muistoja, sekä pyytääksesi lupaa kirjassasi esiintymiseen. Toisin sanoen, jos esiintyvät ihmiset ovat tunnistettavissa joko kuvauksen perusteella tai siksi, että nimiä ei ole muutettu, on suositeltavaa pyytää näiden ihmisten suostumus. Heidän on annettava suostumuksensa siihen, että heidät mainitaan kirjassa, varsinkin jos aiot esittää heistä olennaisia tietoja.

Todennäköisesti he ovat innokkaita lukemaan tarinasi, ja heille on jännittävää esiintyä kirjassasi. Siitä huolimatta on aina hyvä tarkistaa asia ensin.

sdfsdfd

werwefwe

1. Osat, jotka tulisi olla mukana omaelämäkerrassasi

Kuten kaikissa romaaneissa, myös omaelämäkerrassa pitäisi olla johdanto, keskikohta ja loppuratkaisu. Näin kaikki tarinat toimivat – myös omasi. Vaikka tarinasi olisikin 100-prosenttisesti totta, tulisi sen noudattaa tätä rakennetta, jotta lukija ymmärtää, mitä hän on lukemassa.

On myös tärkeää luoda pääkonflikti. Kun mietit, miksi on tärkeää kirjoittaa kirja elämästäsi, sinun tulisi pohtia myös alkuperäistä konfliktia.

Kirjasi tulisi rakentua tämän ristiriidan tai konfliktin kehittymisen ympärillä ja päättyä kertomalla, miten se ratkaistiin tai miksi ratkaisua ei onnistuttu saavuttamaan. Tämä antaa kirjalle tarkoituksenmukaisuutta.

2. Ratkaiseva hetki kirjoittaessasi kirjaa omasta elämästä

Tämä loppuratkaisu on lukijalle hyvin tärkeä, sillä hän on kulkenut mukanasi koko kirjan ajan – olet kuvaillut kohta kohdalta kaiken kokemuksistasi, saavutuksistasi, ongelmistasi, suhteistasi muihin.

Lopun johtopäätös on ratkaiseva hetki omaelämäkerrassasi. Jos se osuu nykyhetkeen, siihen hetkiseen hetkeen, jossa juuri olet, voit käyttää reflektointia apuvälineenä tai jättää jonkinlaisen jännitteen siitä, mitä seuraavaksi tulee tai mitä haluaisit seuraavaksi kokea.

Yhteenveto vaiheista, joita on suositeltava noudattaa, ja yksi virhe, jota ei kannata tehdä kirjoittaessa kirjaa elämästäsi.

Vaiheet, joita sinun tulisi noudattaa aloittaessasi elämästäsi kertovan kirjan tai omaelämäkerran kirjoittamisen, voi tiivistää seuraavasti:

Elämästäsi kertovan kirjan kirjoittamisen haasteena ei ole kertoa kaikkea, vaan vain tärkeät osat.

Jotkut tekevät sen virheen, että he yrittävät kertoa elämänsä jokaisen vaiheen, mutta kirjassa pitäisi esiintyä vain tarinan luonnollisen kehityksen kannalta järkevät osat, jotta lukija ei kyllästyisi.

Tosielämässä asiat tapahtuvat hitaammin, ja jotta kaikki tapahtuisi nopeammassa rytmissä, on päästävä asiaan.

Tämä pätee myös vuoropuheluun. Keskusteluja ei tule kirjoittaa sellaisina kuin ne ovat tapahtuneet, vaan ne on tiivistettävä tai tärkeitä lauseita on korostettava. Näin saavutetaan haluttu tavoite eli tehdään tarinasta sujuvampi ja viihdyttävämpi.

Päätä siis alkuperäisestä kokemusten ja tapahtumien-luettelosta, mitkä voit niistä voit tiivistää tai jättää pois tarinastasi, jotta kirjastasi tulisi kiinnostavampi lukea.

Kirjan lopullinen pituus kirjoittaessasi elämäsi kirjaa

Jos sorrumme yllämainittuun virheeseen, ja laskemme kaiken elämän varrella tapahtuneen mukaan, kirjasta voi tulla melko pitkä. Kirjan pituudella ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä, että kaikella on tarkoitus. Toisin sanoen se, että kirja sisältää todella mielenkiintoiset osat elämästäsi.

Vaikka haluammekin kirjoittaa kaikesta, mitä meille on tapahtunut elämässämme, kirjailijan tehtävä on selvittää, mitä lukija haluaa lukea, jotta teksti on sujuvaa ja lukija haluaa lukea kirjan loppuun.

On myös tärkeää, että nautit elämäntarinasi kirjoittamisesta. Älä mieti muiden mielipiteitä tai sitä, paljastatko liikaa todellisuuttasi.

Kun kirjoitat, keskity sillä hetkellä kirjoitusprosessiin. Anna sanojesi virrata vapaasti ja vangitse se, mitä todella haluat kertoa. Sinulla on myöhemmin aikaa muokata ja poistaa tekstiä. Tärkeintä on, että kirjoitusprosessi, jossa kirjoitat kirjaa elämästäsi, välittää mahdollisimman tarkasti ja totuudenmukaisesti kaiken, mitä olet elänyt, kokenut ja tuntenut, jotta ne, jotka sitä lukevat, voivat elää sitä kanssasi.

Tästä se alkaa! Herättele inspiraatiosi ja ajattele: ”Haluan kirjoittaa kirjan elämästäni”, ja ryhdy toimeen.