Tekijänoikeusvinkit kirjan kirjoittajalle

Tekijänoikeus on luovan työn tekijälle kuuluva määräämisoikeus, josta säädetään tekijänoikeuslaissa ja tekijänoikeusasetuksessa. Jos teoksesi, kuten kirja, ylittää teoskynnyksen, teoksesi nauttii laissa turvattua suojaa. Jo kirjaa kirjoittaessasi saatat törmätä moniin kysymyksiin, jotka liittyvät jonkun toisen henkilön tekijänoikeuksiin. Kysymykset voivat koskea esimerkiksi kuvien käyttöä. Lue tästä tiivistelmä tekijänoikeuksista ja vastaukset muutamiin kysymyksiin, joita voi nousta esiin jo siinä vaiheessa, kun kirjoitat omaa kirjaasi. Huomaathan, että tässä koonnissa esitetyt vinkit eivät oleoikeudellisesti sitovia neuvoja tai ohjeita.

Tekijänoikeus syntyy samalla kuin teoskin. Suojan saaminen ei edellytä teoksen rekisteröintiä tai esimerkiksi ©-merkin käyttämistä. Tekijän ei tarvitse myöskään julkaista tai julkistaa teostaan – myös pöytälaatikkoteokset saavat tekijänoikeussuojaa. Tekijänoikeus syntyy sille henkilölle, joka on luonut teoksen, eikä esimerkiksi tekijän iällä ole merkitystä. Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä.

Jotta luovan työn tulos voisi saada teossuojaa, sen täytyy ylittää niin sanottu teoskynnys, eli olla omaperäinen ja itsenäinen. Teoskynnyksen ylittyminen ratkaistaan tapauskohtaisesti. Tavanomaisena kriteerinä on pidetty, että kukaan toinen samaan työhön ryhtyessään ei päätyisi samaan lopputulokseen. Teostason ylittymistä on arvioitu eri tavoin teoslajista riippuen. Kirjallisten ja kuvataiteen teosten kohdalla teostaso on ollut melko alhainen. Esimerkiksi lyhytkin runo tai iskulause on voinut saada tekijänoikeussuojaa.

Tekijänoikeus suojaa teoksessa ilmenevää itsenäistä ja omaperäistä ilmenemismuotoa, mutta ei ideaa, tietoa, teoriaa tai periaatetta. Esimerkiksi samasta juonesta voidaan kirjoittaa monta kirjaa, kunhan kirjat täyttävät omaperäisyyden vaatimuksen, eli ne eivät ole toistensa kopioita.

Tekijänoikeus koostuu taloudellisista ja moraalisista oikeuksista. Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu yksinoikeus määrätä teoksen kappaleen valmistamisesta eli kopioinnista sekä teoksen saattamisesta yleisön saataviin muuttamattomana tai muutettuna, käännöksenä tai muunnelmana, toisessa kirjallisuus- tai taidelajissa tai toista tekotapaa käyttäen. Moraalisiin oikeuksiin kuuluu isyysoikeus ja respekti- eli kunnioittamisoikeus. Isyysoikeus tarkoittaa velvollisuutta ilmoittaa tekijän nimi käytön yhteydessä ja respektioikeus tarkoittaa sitä, että teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla eikä teosta saa myöskään saattaa yleisön saataviin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.

Valokuvan suoja-aika on 50 vuotta kuvan valmistusvuoden päättymisestä. Ennen vuotta 1967 julkistetut ns. tavalliset valokuvat jäävät suojan ulkopuolelle. Teos on julkistettu, kun se on saatettu luvallisesti yleisön saataviin.

On hyvä huomata, että valokuvat saattavat ylittää niin sanotun teoskynnyksen. Tällöin niiden suoja-aika on pääsäännön mukaisesti tekijän eli valokuvaajan elinikä ja 70 vuotta valokuvaajan kuolinvuoden päättymisestä. Tällaisissa tilanteissa lupa kuvien käyttöön tulisi saada kuvaajan oikeudenomistajilta, kuten perikunnalta.

Jotkut valokuvat voivat olla peräisin esimerkiksi museosta tai arkistosta. Tällaisissa tilanteissa on hyvä tarkistaa, tarvitaanko julkaisulupa kyseiseltä museolta tai arkistolta, vaikka kuvan tekijänoikeus ei olisikaan enää voimassa.

Kuvien julkaisuun voi liittyä myös muita kuin tekijänoikeudellisia näkökulmia. Kuvan julkaiseminen ei esimerkiksi saa loukata henkilön kunniaa tai yksityisyyttä. Myös lähde tulee mainita asianmukaisesti.

Maalaus, piirustus, veistos tai muu kuvataideteos on yleensä aina tekijänoikeuden tarkoittama suojattu teos. Kuvataideteosten osalta teoskynnyksen on katsottu olevan matala. Taideteoksen kuvaaminen esimerkiksi kirjan kantta varten edellyttää tekijän luvan. Lupaa kuvataiteen teosten käyttöön voi tiedustella visuaalisen alan taiteilijoiden tekijänoikeusjärjestö Kuvastosta.

Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. Tilanteessa, jossa hyödynnetään taideteoksesta otettua valokuvaa, on kuitenkin hyvä huomata, että jos taideteoksesta otetun valokuvan suoja-aika on voimassa, valokuvan oikeudenhaltijalta tulisi saada lupa kuvan käyttöön ja valokuvaajan tiedot on mainittava kuvan käytön yhteydessä.

Teoksen muuttaminen, kääntäminen ja muuntelu kuuluvat tekijän yksinoikeuden piiriin, ja teosten muunteluun tarvitaan yleensä tekijän lupa. Tekijänoikeuslaissa säädetään myös ns. vapaasta muuntelemisesta, joka ei edellytä tekijän suostumusta.

Vapaalla muuntelulla tarkoitetaan sitä, että jonkun toisen aikaisemmin tekemää teosta käytetään inspiraation lähteenä ja teoksen ideasta, juonesta tai sisällöstä luodaan kokonaan uusi, itsenäinen ja omaperäinen teos, joka ei ole samaistettavissa alkuperäiseen teokseen.

Vapaata muuntelua olisi idean tai juonen hyödyntäminen ja kertominen omin sanoin, uutena omaperäisenä ja itsenäisenä tarinana, joka ei ole samaistettavissa alkuperäiseen.

Jos hyödynnät tarinassasi toisen luomaa hahmoa, ja tätä hahmoa käytetään tutulla nimellä tai se on muuten selvästi tunnistettavissa, kyse ei ole vapaasta muuntelusta, vaan kyse on toiminnasta, johon tarvitaan alkuperäisen hahmon tekijän tai muun oikeudenhaltijan lupa.

Esimerkiksi kirjoista tutut hahmot voivat olla myös suojattuja tavaramerkkeinä, eli jos vastaavassa toiminnassa käytettäisiin tavaramerkkinä suojattua hahmoa, tähän tulisi saada lupa tavaramerkin oikeuden haltijalta.

On hyvä huomata, että kirjan nimi voi olla niin omaperäinen, että se ylittää teoskynnyksen. Esimerkiksi Eeva Joenpellon teoksen nimeä ”Neito kulkee vetten päällä” voidaan pitää niin itsenäisenä ja omaperäisenä, että se ylittää teoskynnyksen. Tekijänoikeuslaista tulkintakannanottoja antava Tekijänoikeusneuvosto on arvioinut ratkaisuissaan muun muassa sanaparien ja laulun säkeiden teoskynnystä.  Tekijänoikeusneuvoston lausunnoissa sanapari ”vinksin vonksin” (TN 2011:3), ei ylittänyt teoskynnystä, mutta ”kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun” (TN 2010:2), ylitti teoskynnyksen. Teoksen nimi ”Steissi” (TN 1992:7) ei saanut tekijänoikeussuojaa.

On hyvä huomata, että vaikka teoksen nimi ei nauttisikaan tekijänoikeussuojaa, omaa teosta ei saa nimetä tavalla, että teos voitaisiin sekoittaa aiemmin julkistettuun teokseen. Tekijänoikeuslain mukaan kirjallista teosta ei ole lupa saattaa yleisön saataviin käyttäen sellaista teoksen nimeä tahi tekijän salanimeä tai nimimerkkiä, että teos tai tekijä helposti voidaan sekoittaa aikaisemmin julkistettuun teokseen tai sen tekijään. Tähän kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi silloin, kun pohdit kirjallesi nimeä tai harkitset julkaisevasi teoksesi nimimerkin turvin. Poikkeustapauksia ovat yleiset ja kuvailevat teoksen nimet, joita voivat olla vaikkapa sanakirjat, kuten Suomi-Ruotsi sanakirja.

Jos kirjassasi seikkailee joku julkisuudesta tunnettu henkilö, voit syyllistyä yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. Tähän syyllistyy, jos levittää sellaisia toisen yksityiselämään kuuluvia tietoja, joiden leviäminen voi aiheuttaa kärsimystä sille, jota tieto koskee.

On hyvä huomata, että myöskään valokuvan julkaiseminen ei saa loukata henkilön kunniaa tai yksityisyyttä. Valokuva katsotaan henkilötietolain tarkoittamaksi henkilötiedoksi. Henkilötietoja ei saa esimerkiksi julkaista netissä ilman henkilön lupaa

Julkistetuista teoksista saa ottaa lainauksia eli sitaatteja hyvän tavan mukaisesti. Siteerausoikeuden käyttö edellyttää tiettyjen perusedellytysten täyttymistä.

Ensinnäkin lainauksia saa ottaa vain julkistetuista teoksista. Näin ollen julkistamatonta teosta ei saa siteerata, ellei tekijä anna siihen lupaa. Esimerkiksi yksityisiä kirjeitä ei voi siteerata, ellei tekijä eli kirjeen kirjoittaja tai muu oikeudenhaltija anna tähän suostumusta. Blogissa tai sosiaalisen median palvelussa olevat tekstit ovat julkistettuja ja siteeraussäännöksen piirissä, jos kirjoitus on kenen tahansa yleisöön kuuluvan henkilön luettavissa.

Toiseksi siteerauksen tulee liittyä siteeraajan omassa tekstissä tai esityksessä käsittelemään asiaan, eli siteerauksella tulee olla asiallinen yhteys omaan teokseen (ns. vetoamisfunktio). Sitaattioikeutta käyttäen ei voi esimerkiksi ottaa toisen tekstistä otteita vain mielenkiintoa herättämään. Pelkistä sitaateista koostuvan työn ei myöskään ole katsottu täyttävän laillisen sitaatin vaatimuksia, koska ns. vetoamisfunktio puuttuu. Sitaattioikeus on tarkoitettu lähinnä oman henkisen työn avuksi, ei keinoksi hyödyntää teoksia tai niiden osia uuden teoksen osatekijöinä.

Kolmanneksi siteeraus saa tapahtua tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. Ilmaisua ”tarkoituksen edellyttämä laajuus” ei ole laissa määritelty, vaan se on ratkaistava aina tapauskohtaisesti. Siteerauksen tarkoitus on tavallisesti selventää tai havainnollistaa käsiteltyä kysymystä. Tällöin sitaatti voi olla pidempikin, jos se on välttämätöntä asian selvittämiseksi tai havainnollistamiseksi.

Siteerauksen on täytettävä myös vaatimus hyvän tavan mukaisuudesta, eli siteerauksen yhteydessä on aina mainittava tekijä ja lähde.