Kirjan kansi – tärkeä ensivaikutelma

Graafikko Emmi Kyytsönen suunnittelee työkseen kirjojen kansia eri kustantamoille omassa yrityksessään Karppi Designissa. Hän on hiljattain tehnyt kaunokirjallisuuden kansia käsittelevän opinnäytetyön ja on mukana tämän vuotisessa Kauneimmat kirjat -raadissa.

Onnistuneen kannen määritys

Sitä millainen hyvä kirjan kansi on, on vaikea määritellä. Asiaan liittyy paljon mielipide- ja makuaspekteja ja lisäksi hyvä kirjan kansi voi olla hyvinkin erilainen eri kirjoille. Tärkeintä on, että kansi sopii kirjaan. Kannen suunnittelu lähtee siis aina siitä, minkälainen kirja on kyseessä.

On myös hyvä miettiä, mitkä ovat kannen tehtävät. Kansi on markkinointiväline ja sen täytyy auttaa erottamaan kirja massasta, mutta toisaalta myös noudattaa genrensä piirteitä. Kannesta on nähtävä, kenen teos on kyseessä, mikäli teos kuuluu sarjaan, se ilmaisee kirjan sarjallisuuden ja asettaa kirjan kontekstiin. Kannen on myös kerrottava jotain kirjan sisällöstä.

Emmi Kyytsönen viittaa Helsingin Sanomissa haastatellun, Finlandia-voittaja Oneironin kannen suunnitelleen graafikko Jussi Karjalaisen osuvaan kommenttiin kannesta kirjan lukuohjeena. Kannen pitäisi siis antaa oikeanlaista tietoa siitä, missä kontekstissa tekstiä luetaan tai mikä sen tyylilaji on. Toisaalta kansi on myös osto-opas, jonka avulla pitäisi pystyä valitsemaan oikeanlainen kirja. Kannen tulee siis luoda osuva mielikuva kirjan sisällöstä.

Tietyntyyppisissä kirjoissa on totuttu näkemään tietynlaisia kuvia. Esimerkiksi elämäkerroissa tai lastenkirjoissa kuvan valinta voi olla yksinkertaista ja itsestään selvää: se nousee suoraan kirjan aiheesta. Mitä abstraktimpi tai vaikeammin kuvitettava kirjan aihe on, sitä enemmän mielikuvitusta kansikuvan valinta ja laadinta vaatii. Yleistäen voi sanoa, että valokuvakansi on viihteellisempi ja helpommin lähestyttävä kuin piirroskansi, puhumattakaan typografisista kansista.

Vieressä olevissa kansissa on molemmissa valokuva naisesta, mutta ne ovat selkeästi eri genren kirjoja. Kuvan viestiin vaikuttavat myös sen käsittelytapa, rajaus ja värit.

Teksti ja typografia kannessa

Kannen pakollisina elementteinä pidetään yleensä kirjailijan ja kirjan nimeä sekä tietoa kustantamosta. Pelkästään näiden tekstien muotoilulla voi saada aikaan aika voimakkaita viestejä, kuvaa ei välttämättä tarvita ensinkään.

Lisäksi kannessa on yleensä tekstielementteinä takakansiteksti sekä mahdolliset liepeisiin tulevat tekstit. Logistiikka ja myyntiä varten tarvitaan EAN- ja ISBN-koodit. Koodiston sijoittelu voi joskus olla tuskastuttavaa, mutta se on välttämätöntä, jotta kirja liikkuu  kauppaan ja kaupasta ulos. Ei kannata myöskään unohtaa kirjan selkätekstiä – kun kirja päätyy kirjahyllyyn, on siitä useimmiten nähtävillä vain selkäteksti.

Vieressä ylärivillä tyypillisiä chick lit -kansia: typografia on leikkisää, koukeroista ja huoletonta. Alarivin talouskirjojen tekstityypit ovat päätteettömiä, suoria ja asiallisia.

Kannen materiaalin valinta

Materiaalivalinnan voi aloittaa siitä, toteuttaako kirjan pehmeä- vai kovakantisena. Kannattaa miettiä kirjan käyttötarkoitusta: käsikirjat ovat usein kätevät pehmeissä kansissa, samoin ajankohtainen tietokirjallisuus tai vaikka pamfletit ja myöskin väitöskirjat.

Romaanit ja esimerkiksi isot historiateokset, jotka kaipavat tiettyä klassista arvokkuutta ja kestävyyttä, ovat useimmiten kovakantisia. Näissä on usein myös irrallinen suojakansi, joka alunperin on tarkotettu suojaksi pölyltä. Jos kirja on suunniteltu kovempaan käyttöön eikä niinkään hyllyssä säilytettäväksi, kannattaa suojakansi unohtaa ja painaa kansiaihe suoraan ylivetopaperiin. Näin tehdään useimmiten vaikkapa keittokirjojen kohdalla.

Oma valintansa on myös laminointi; onko se matta vai kiiltävä, sileä vai karhea.