Onnistuneen kannen määritys
Sitä millainen hyvä kirjan kansi on, on vaikea määritellä. Asiaan liittyy paljon mielipide- ja makuaspekteja ja lisäksi hyvä kirjan kansi voi olla hyvinkin erilainen eri kirjoille. Tärkeintä on, että kansi sopii kirjaan. Kannen suunnittelu lähtee siis aina siitä, minkälainen kirja on kyseessä.
On myös hyvä miettiä, mitkä ovat kannen tehtävät. Kansi on markkinointiväline ja sen täytyy auttaa erottamaan kirja massasta, mutta toisaalta myös noudattaa genrensä piirteitä. Kannesta on nähtävä, kenen teos on kyseessä, mikäli teos kuuluu sarjaan, se ilmaisee kirjan sarjallisuuden ja asettaa kirjan kontekstiin. Kannen on myös kerrottava jotain kirjan sisällöstä.
Kannen rakennuspalikat
Kannen suunnittelussa keskeisimmässä roolissa on etukansi. Se on se, johon törmää kirjakaupoissa, mainonnassa ja nettikaupoissa ja joka saa eniten huomioarvoa. E-kirjassa on ainoastaan etukansi. Kantta suunnitellessa kannattaa ottaa huomioon, että internetissä, kuten verkkokirjakaupoissa, kansi on usein hyvin pieni, joten etuna on selkeys ja yksinkertaisuus.
Kansi ei kuitenkaan ole yhtä kuin etukansi. Kannen viesti syntyy siihen valittujen elementtien, kannen rakennuspalikoiden yhteistoiminnasta.
Kannen kuvitus
Kirjan kannen kuva voi olla oikeastaan mitä vain: valokuva, taideteos, jonkinlainen piirroskuva tai kollaasi. Kuva voi olla esittävä tai abstrakti. Se voi olla koko kansipaperin kokoinen, pikkuinen vinjetti tai jotain sitä väliltä. Välttämättä kuvaa ei ole lainkaan, vaan kansi on toteutettu typografian keinoin.
Vieressä olevissa kansissa on molemmissa valokuva naisesta, mutta ne ovat selkeästi eri genren kirjoja. Kuvan viestiin vaikuttavat myös sen käsittelytapa, rajaus ja värit.
Teksti ja typografia kannessa
Kannen pakollisina elementteinä pidetään yleensä kirjailijan ja kirjan nimeä sekä tietoa kustantamosta. Pelkästään näiden tekstien muotoilulla voi saada aikaan aika voimakkaita viestejä, kuvaa ei välttämättä tarvita ensinkään.
Lisäksi kannessa on yleensä tekstielementteinä takakansiteksti sekä mahdolliset liepeisiin tulevat tekstit. Logistiikka ja myyntiä varten tarvitaan EAN- ja ISBN-koodit. Koodiston sijoittelu voi joskus olla tuskastuttavaa, mutta se on välttämätöntä, jotta kirja liikkuu kauppaan ja kaupasta ulos. Ei kannata myöskään unohtaa kirjan selkätekstiä – kun kirja päätyy kirjahyllyyn, on siitä useimmiten nähtävillä vain selkäteksti.
Vieressä ylärivillä tyypillisiä chick lit -kansia: typografia on leikkisää, koukeroista ja huoletonta. Alarivin talouskirjojen tekstityypit ovat päätteettömiä, suoria ja asiallisia.
Kirjan muoto ja koko
Muodon ja formaatin valinta lähtevät hyvin konkreettisesti kirjan sisällöstä. Tekstivaltainen proosakirja on tyypillisesti pysty suorakulmio, koska se sopii helppolukuiselle tekstipalstalle. Esimerkiksi runokirja taas voi olla vaikka neliönmallinen, koska teksti asemoituu sivuille eri tavoin; valokuvateos taas saattaa toimia parhaiten vaakamuotoisena. Jos kirjassa on tekstin lisäksi paljon kuvia, taulukoita, viitteitä tai muita tekstityylejä, sen on oltava tavanomaista tekstikirjaa isokokoisempi. Jos kirjaa taas pitäisi kuljettaa mukana vaikka kaupunkilomalla sen pitäisi mahtua kätevästi laukkuun.
Kannen materiaalin valinta
Materiaalivalinnan voi aloittaa siitä, toteuttaako kirjan pehmeä- vai kovakantisena. Kannattaa miettiä kirjan käyttötarkoitusta: käsikirjat ovat usein kätevät pehmeissä kansissa, samoin ajankohtainen tietokirjallisuus tai vaikka pamfletit ja myöskin väitöskirjat.
Romaanit ja esimerkiksi isot historiateokset, jotka kaipavat tiettyä klassista arvokkuutta ja kestävyyttä, ovat useimmiten kovakantisia. Näissä on usein myös irrallinen suojakansi, joka alunperin on tarkotettu suojaksi pölyltä. Jos kirja on suunniteltu kovempaan käyttöön eikä niinkään hyllyssä säilytettäväksi, kannattaa suojakansi unohtaa ja painaa kansiaihe suoraan ylivetopaperiin. Näin tehdään useimmiten vaikkapa keittokirjojen kohdalla.
Oma valintansa on myös laminointi; onko se matta vai kiiltävä, sileä vai karhea.
Epäonnistumisia
Joskus kannen toteutus epäonnistuu. Näin voi käydä eri syistä. Yleinen virhe on, että mennään niin sanotusti helpoimman kautta. Tämä tarkoittaa, ettei mietitä, mistä kirjassa todella on kyse, vaan valitaan kanteen ilmeinen kuva, kuten ihminen. Vaihtoehtoisesti tai lisäksi saatetaan ajatella, että kannessa pitää ehdottomasti realistisesti kuvata sitä paikkaa, johon tapahtumat sijoittuvat. Kanteen ei kuitenkaan voi mahduttaa koko kirjan sisältöä tai kaikkia sen teemoja. Kannen kuvan ei tarvitse kertoa koko kirjan tarinaa, sen tekee teksti. Kannen tulisi tarjota ikkuna, mahdollinen näkökulma sisältöön.
Lopuksi Emmi Kyytsönen mainitsee myös kauneuden käsitteen. Kannen ei välttämättä tarvitse olla perinteisellä tavalla kaunis. Kauneus ylipäänsä on subjektiivinen käsite. Sanonatakin kuuluu, että kauneus on katsojan silmissä. Jos kirjan tapahtumat eivät ole kauniita, ei kannenkaan tarvitse olla sitä.
Lähteenä on käytetty Emmi Kyytsösen esitelmää Omakustantajapäivänä sekä hänen opinnäytetyötään ”Mitä kannet kertovat?”