Miten henkilöitä luodaan?

Kirjan henkilöhahmoilla on keskeinen osa tarinassa. Mutta mistä henkilöt tulevat? Minkälaiset sankarit ovat kiinnostavia? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin vastaa kirjailija Laura Honkasalo tässä artikkelissa.

Kirjailija Elizabeth Stroutin luoma henkilöhahmo Olive Kitteridge on yhdysvaltalaisen nykykirjallisuuden rakastetuimpia henkilöhahmoja – vaikka Olive ei ole helppo tai yksioikoinen ihminen. Olive on tyly, särmikäs ja äkäinen. Hän on myös sosiaalisesti kömpelö, eikä saa ihmisiin sellaista yhteyttä kuin haluaisi. Olive Kitteridgen epätäydellisyys ja kulmikkuus selvästi vetoaa lukijoihin. Olivesta tehtiin tv-sarja ja kirjailijan yllätykseksi Olive teki paluun – Stroutin oli pakko kirjoittaa hänestä toinenkin kirja.

Elizabeth Strout on kertonut, että molemmilla kerroilla Olive Kitteridge vain ilmestyi jostain. Strout on arvellut, että Olive vetoaa sekä kirjailijaan että lukijoihin, koska hän on erittäin monimutkainen henkilöhahmo. ”Hänen monimutkaisuutensa on niin äärimmäistä, että se tuntuu vetoavan ihmisiin”, Strout arveli The New Yorker -lehden haastattelussa.

Useimmilla kaunokirjallisuuden lukijoilla on varmasti mielessään suosikkihenkilöhahmoja. Joistakin maailmankirjallisuuden henkilöhahmoista on tullut symboleita. Charles Dickensin romaanin Suuria odotuksia (1861) neiti Havishamista on tullut murheellisen vanhapiian symboli. Tolstoin Anna Karenina tuo mieleemme traagisen rakkauden. Onnettoman rakkauden musertama nuori Werther Goethen romaanissa vetosi lukijoihin niin, että itsemurhasta tuli muotivillitys. Ei ole tavatonta sekään, että lukijat rakastuvat päätä pahkaa fiktiiviseen hahmoon. Emily Brontën romaanin Humiseva harju (1847) sankari Heathcliff saa edelleen naisten sukat pyörimään jaloissa.

Mistä henkilöhahmot tulevat?

Joskus kirjailijan mielessä on ensin henkilöhahmo ja tarina lähtee liikkeelle henkilöstä. Toisinaan tarinan idea tulee ensin ja tarina synnyttää henkilöhahmot. Kirjailijalla voi olla mielessään teema, ja hän alkaa miettiä siihen sopivia henkilöitä. Toisinaan sivuhenkilö rynnistää tarinan keskelle ja sysää alkuperäisen päähenkilön syrjään. Usein kirjailijat kertovat, että henkilöhahmo alkoi elää omaa elämäänsä, eikä enää suostunutkaan kirjailijan suunnitelmiin. Kun niin käy, alkuperäinen idea voi muuttua aivan toiseksi.

Kirjailijoilla on erilaisia tapoja rakentaa henkilöhahmoja. Jotkut keräävät henkilöhahmolle sopivia valokuvia, jotkut tekevät leikekirjoja. Henkilölle voi luoda oman soittolistan. Kirjailijat kokoavat poikkeuksetta henkilöhahmoistaan paljon enemmän taustatietoja kuin mitä lopullisessa tekstissä näkyy. Työstäessään romaaniaan Isäksi ja tyttäreksi (1990) Olli Jalonen kirjoitti parisataa sivua teinitytön päiväkirjaa päästäkseen tämän nahkoihin. Usein kirjailija luo henkilöhahmoilleen taustatarinan. Jotkut kirjoittavat itseään varten henkilöhahmon vaiheet syntymästä saakka. Jotkut tekevät aikajanan, jolle sijoittavat henkilön vaiheet. Kirjailija saattaa myös koota henkilöhahmoilleen valokuva-albumeita kirppiskuvista.

Mieti, millainen koti henkilöhahmollasi on. Mitä hän harrastaa? Mitä hän pelkää, ketä hän rakastaa? Mikä on hänen häpeällinen salaisuutensa, jota hän ei kerro kenellekään? Mistä hän unelmoi? Mitä hän kerää, miten hän käyttää rahaa? Miten hän reagoi vastoinkäymisiin? Voit kuvitella, että käyt treffeillä henkilöhahmosi kanssa ja tutustut häneen pikkuhiljaa. Mitä kysyisit treffikumppaniltasi?

Kiehtovat ristiriidat

Kiinnostavassa henkilöhahmossa on ristiriitoja. Olive Kitteridge kaipaa yhteyttä muihin ihmisiin, varsinkin poikaansa, mutta onnistuu töksäyttelyllään vain karkottamaan muut kauemmas. Luo henkilöhahmollesi heikkouksia, huonoja tapoja ja ikäviä ennakkoluuloja – kukaan ei ole täydellinen. Elokuvakäsikirjoittajille opetetaan, että pahiksiakin pitää rakastaa. Henkilöhahmon pitää olla kirjoittajalle tärkeä.

Henkilöhahmon täytyy haluta jotain. Mitä enemmän hän haluaa, sen syvempi draama syntyy. Mitä henkiöhahmosi haluaa? Mikä estää häntä saamasta haluamaansa? Miten hän reagoi, kun hänen tielleen tulee esteitä?

Ehkä henkilöhahmosi janoaa rakkautta, mutta ei saa sitä. Miten hän toimii? Muuttuuko hän katkeraksi? Rakastuuko hän yksipuolisesti? Etsiikö hän sijaistoimintoja? Alkaa juopotella? Riippuu henkilöhahmosi persoonallisuudesta, miten hän päätyy.

Kun luot henkilöhahmoa, muista, että hänessä pitää olla myös haavoittuvuutta. Supersankareillakin on heikkoutensa. Kryptoniitti heikentää Teräsmiehen kykyjä. Batman ei ole toipunut vanhempiensa kuolemasta. Monimutkaiset sankarit kiehtovat: netissä on lukuisia väittelyitä aiheesta oliko Sherlock Holmes kokaiiniriippuvainen. Holmes on huippuälykäs ja haka ratkomaan rikoksia, mutta hän ei ole täydellinen. Hahmon särmikkyys on tehnyt yhden maailmankirjallisuuden suosituimmista sankareista – ensimmäinen kirja Holmesin seikkailuja ilmestyi vuonna 1892.

Johdonmukaisuus on tärkeää

Lukijan ei tarvitse tietää henkilöhahmosta kaikkea, mutta kirjailijan täytyy. Henkilöhahmon persoonan pitäisi aueta lukijalle toiminnan ja reaktioiden kautta, ei selittämällä. Nykykirjallisuudessa ei yleensä kuvailla edes ulkonäköä, vaan henkilöhahmon olemus välittyy lukijalle tekojen kautta. Kaunokirjallisuuden kultainen sääntö näytä, älä selitä pätee tässäkin. Liiallinen selittäminen saa lukijan tuntemaan, että hänen käsityskykyään aliarvioidaan.

Henkilöhahmon käyttäytymisen ja reaktioiden pitää olla johdonmukaisia ja uskottavia. Ujo henkilöhahmo ei voi käyttäytyä välillä reteästi välillä ei. Tietysti ujokin voi tehdä rohkeita asioita, mutta usein ne vaativat etukäteissulattelua tai voimakkaan motiivin. Voit miettiä, millainen psykologinen tausta henkilölläsi on. Entä sosiologinen tausta? Millainen hänen lapsuudenperheensä oli? Mihin yhteiskuntaluokkaan hän kuuluu? Onko luokka muuttunut lapsuudesta? Mitkä lapsuuden kokemukset vaikuttavat syvästi? Millainen koulutustausta henkilölläsi on, mitä hän ajattelee uskonnosta?

Nimiäiset

Yksi hauskimpia vaiheita fiktiivisen henkilöhahmon luomisessa on nimen valitseminen. Nimi voi olla symbolinen, esimerkiksi Bram Stokerin Dracula-romaanin Mina on saanut nimensä Minervasta, muinaisten roomalaisten viisauden jumalasta. Nimi liittyy aina omaan aikaansa: 1990-luvun vauvoille ei annettu nimeksi Pirjo-Riitta tai Seppo, 1800-luvulla ei ollut Pinjaa tai Lukaa. Erikoinen nimi vihjaa siihen, että vanhemmatkin ovat vähän erikoisia. Väestörekisterikeskuksen sivuilla on lueteltu eri aikojen suosituimpia nimiä. Paikallishistoriaa kuvaavista teoksista voi löytyä erikoisempia nimiä. Hautausmaakävelyllä tulee vastaan eri aikakausien nimiä.

Tarina kasvattaa henkilöitä

Kaunokirjallisuudessa on tärkeää olla konflikteja. Ne tekevät tarinasta kiinnostavan. Konfliktit vaikuttavat eniten päähenkilöön. Millaisia konflikteja hänen tarinaansa kuuluu? Mitä hän tavoittelee, mitä esteitä on päähenkilön ja hänen tavoitteensa välissä? Ainakin päähenkilössä pitää tapahtua tarinan aikana kasvua ja kehitystä. Mieti, miten päähenkilösi pitää muuttua, jotta hän saavuttaa tavoitteensa. Jos päähenkilö pysyy samana tarinasi alusta loppuun, hän ei ole kiinnostava. Päähenkilö voi kohdata myös ristiriitoja ulkoisen halun ja sisäisen tarpeensa välillä. Ehkä hän huomaa, että hänen pitäisikin tavoitella jotain muuta?

Tolkienin Taru sormusten herrasta -saagassa Frodo Reppulin pitää tuhota sormus. Erilaiset voimat ja henkilöhahmot yrittävät estää häntä saavuttamasta tavoitettaan.

Usein tarinassa on henkilö, jonka tarkoitus on toimia vastavoimana päähenkilölle. Vastavoimahenkilö estää päähenkilöä pääsemästä tavoitteeseensa. Hän tuo kertomukseen lisää ristiriitoja. Draculassa verisen kreivin vastavoimana toimii Van Helsing, joka tietää, ettei yliluonnollista vihollista voi voittaa tavallisilla keinoilla.

Miten päästä alkuun henkilöhahmon luomisessa?

Mieti omaa elämääsi. Kuka sukulaisista on ollut sinulle läheinen? Onko sinulla mennyt välit poikki omaisen tai ystävän kanssa? Jos on, miksi se tapahtui? Ketä ihailet? Ketä pelkäät?

Mitä muistat lapsuudestasi parhaiten? Kuka oli ensirakkautesi? Kuka on uskonut sinuun? Ketä olet kadehtinut, miksi?

Myös elämäkertojen ja muistelmien lukeminen voi innostaa. Suoratoistopalveluista löytyy paljon henkilödokumentteja, ja tosielämän rikoksista kertovista sarjoista voi löytyä kiinnostavia tyyppejä, joista oman henkilöhahmon kehittely saa innoitusta. Kannattaa myös kulkea silmät auki ihmisten ilmoilla. Usein kirjailijat kertovat, että he yhdistelevät piirteitä eri ihmisistä luodessaan henkilöhahmojaan. Henkilöhahmon luomisessa on parhaimmillaan mukana hieman taikuutta – hän saattaa herätä henkiin niin että kirjoittajakin yllättyy.

Mieti, miksi juuri tämän henkilön tarina kerrotaan. Mikä tekee hänestä kiinnostavan? Kun alat kirjoittaa, henkilöhahmo herää henkiin.

Lähteitä:
David Corbett: The Art of Character (Penguin Books, 2013)
Robert McKee: Story (Methuen, 1999)
Tapani Bagge: Se murhaa joka osaa – Dekkarin tekemisen taito (Docendo, 2016).

Kirjoittanut: Laura Honkasalo

Laura Honkasalo on helsinkiläinen kirjailija, toimittaja ja kääntäjä, joka on julkaissut muun muassa romaaneja, nuortenkirjoja ja novellikokoelman. Hän on opiskellut taidehistoriaa Helsingin yliopistossa ja valmistunut filosofian maisteriksi. Honkasalo opettaa myös luovaa kirjoittamista.

Vastaa

*Pakolliset kentät